Mies tikkiin kahdeksassa viikossa, part 1.

Jossakin kysyttiin oletko sinä sellainen 20+ perussalijamppa? Tässä ei tarkoitettu suinkaan ikää, vaan rasvaprosenttia. Ja kyllä, kuulun juuri tuohon niin suureen 20+ perusjampparyhmään, joka käy salilla ja tietää vähän ruokavalionkin päälle, mutta viimeinen viilaus on vielä tekemättä. Nyt on sen aika! Tervetuloa mukaani kahden kuukauden kiristelymatkalle. Matka, joka tekee varmasti hyvää ensimmäisen (Teneriffan aurinkoon) suuntautuneen matkani jälkeen 😉

Olin päättänyt jo ennen matkaa, että tämän reissun jälkeen tekisi hyvää tehdä pieni kuntoremontti. Päätin aloittaa sen nyt näin pitkäperjantaina, kärsimysjuhlahan tämä lienee.. 😀

Tämänkertaisen matkani on suunnitellut pääpiirteittäin Timo Haikarainen, jonka kirjasta ”Lihaskasvu & rasvanpoltto-tee tuloksia ennätysajassa” on tullut raamattuni. Suosittelen kaikille, jotka haluavat selkolukuisen kirjan aiheesta. Tarkoitus on tietenkin tiristää rasvaa, mielellään alle 15 prosenttiin, joka tällaisella pitkäraajaisella jänöjussilla näyttänee parhaimmalta. Lihaksistosta ei tietenkään tingitä, joten kovat saliharjoitteet kuuluvat olennaisena osana viikkoihin.

Mitä on luvassa?

Päivittelen tänne parin viikon ajan kuulumisia ja tuntemuksia matkalta. Ihan mahtavaa, jos joku siellä päässä on samoissa ajatuksissa, kesähän on ihan ovella! 🙂 Ylämäkia ja alamäkiä on taatusti luvassa. Ensimmäinen alamäkeni oli heti aamulla kun totesin normaalin puuroannokseni olevan yli puolet pienempi kuin normaalisti. 1 dl kaurahiutaleita on vähän! Onneksi 200 grammaa marjoja täytti mukavasti ja 20 grammaa auringonkukansiemeniä toi puuroon ihan uuden vivahteen 😀

Käytännössä tulen syömään tasaisesti 2400-2600 kaloria päivittäin, viisi ateriaa päivässä. Salipäivinä vähän enemmän. Melko klassisella jaolla mennään, eli makrot 40-30-30 prosenttia. Hiilareita siis noin 250 grammaa, rasvaa oman painoni verran eli 85-87 ja protskua vähän kaksi kertaa painoni verran grammoina, eli likiman 180 grammaa. Herkkuina näyttää olevan hedelmät ja kolme siivua leipää päivässä, mahtavaa! 😀

Treenejä on viitenä päivänä viikossa, joista kolme on puhdasta salitreeniä, yksi on intervalliharjoite ja yksi peruskestävyyttä. En malta odottaa!

Tätä on siis luvassa. Yritys on kova, katsotaan palkitseeko työ tekijäänsä toukokuussa vai jääkö luu käteen. Nyt on muuten niin nälkä, että tie keittiöön vie.

Viettäkäähän leppoisa pääsiäinen! 🙂

Ne pienet kysymykset!

Pyysin teitä jokin aika sitten kyselemään juttuja, jotka teitä mietityttävät. Kiitos kysymyksistä ja anteeksi mainitteluista niiden saamiseksi 😉 Tässä kuitenkin pitkien mietintöjen jälkeen vastauksia (joista saa vapaasti olla eri mieltä halutessaan) muutamaan varsin napakkaan aiheeseen. Let’s do this!

Miten saisin itseni parhaiten motivoitua liikkeelle?

Motivaatio on hankala asia, sillä se on jokaisen henkilökohtainen asia. Sitä ei pysty opettaa, eikä sitä ole helppo tartuttaakaan muihin. Joillekin toimii eri asiat kuin toisille, joten käytännössä kysymykseen miten jotakuta pystyisi motivoimaan, pystyy vastaamaan vain henkilö itse. Itse koen että motivaation lähteitä ovat aluksi puhdas halu alkaa tehdä jotain, muuttaa elämäänsä, kehoaan ja pysymään uskollisena tavoitteelleen. Toinen hyvä tapa motivoida itseään on lähteä liikkeelle ja tavallaan saada ns. putki päälle. Treenin aloittaminen ja sen jatkaminen tuottaa yleensä nopeasti tuloksia, olivatpa ne sitten joko yleisoloon tai kehoon liittyviä. Tulokset ruokkivat nopeasti motivaatiota jatkaa. Tärkeintä on myös löytää liikuntamuoto, joka itseään kiinnostaa. Jos yrittää väenväkisin käydä salilla, vaikka sinne lähteminen jo ajatuksena ahdistaa, ei tuottane tuloksia. Joskus ammattitaitoinen ohjaus alkuun helpottaa tilannetta. Liikunnan pitää joka tapauksessa tuntua hyvältä, ja jo usein sen tuoma hyvä olo saa ihmisen motivoitumaan jatkoon. Jokaisen täytyy vain selvittää, mikä se oma juttu on 🙂

Mikä on paras tapa muokata kehoaan?

Mikäli puhutaan täysin ulkonäöllisistä seikoista, kylmä fakta on, että vain lihaskuntoharjoittelulla, järkevällä kardiolla ja oikeanlaisella ruokavaliolla on suuri merkitys kehon muokkaamiseen. Jokaisella on tietenkin omat kauneusihanteet, mutta itse miellän kauniiksi kehoksi sopivan lihaksikkaan, kiinteän kehon, jota ihminen kantaa hyvällä ryhdillä. Jotta lihaksisto säilyy tai jopa kasvaa, se tarvitsee voimaharjoittelua. Tämä ei siis tarkoita kevyttä kävelyä tai edes hölkkää vaan täysipainoista painojen nostelua tai vaativaa omapainoharjoittelua. Pitkät kardiot eivät tee hyvää lihaksistolle, vaan pitäisi suosia lyhyitä, intervallimaisia harjoitteita, joissa syke nostetaan todella nopeasti todella korkealle. Ruuan suhteen pitäisi olla tarkkana, jotta kaloreita ei tule koneeseen liikaa, mutta toisaalta liian vähät kalorit taasen hävittävät lihasmassaa. Tästä tuloksena on usein ns. laihaläski-ilmiö, jossa paino kyllä putoaa, mutta keho löystyy samalla. Tämä lienee aika suoraa puhetta, mutta kun kyse oli kehon muokkausta, pidän ylläolevaa parhaana tapana. Kehoaan voi muokata toki monilla eri tavoilla ja painoa pystyy pudottamaan myös ties millä poppakonsteilla, mutta kehon oikeanlaiseen koostumukseen oikea tie on rauta, intervalliharjoitteet ja ruoka.

Mitä tehdä jos puolisoni ei ole kiinnostunut terveistä elämäntavoista?

En halua alkaa kenenkään parisuhdeterapeutiksi, enkä osaa sanoa millainen sohvaperuna siellä asustelee, mutta mikäli toinen osapuoli on fitness-ammattilainen ja toinen pullahiiri, ymmärrän että aihe voi kaivertaa parisuhdetta. Mikäli on kyse kuitenkin tällaisesta perusjamppajumppaajasta ja hänen puolisostaan, voitte tarkistella onko asialla oikeasti vaikutusta kanssakäymiseenne? Ärsyttääkö pullan mussutus toista vai luuleeko toinen vain niin? Mielestäni molempien osapuolien elämäntapoja pitää ymmärtää sillä tavalla, että jos toinen haluaa mitata jasminriisinsä grammalleen ja toinen vetää kolmatta pullaa, annetaan asian olla niin. Kukin on vastuussa vain omasta kehostaan. Mikäli asia kuitenkin hiertää, on kissa hyvä välillä nostaa pöydälle ja aidosti keskustella että toisen tavat ärsyttävät. Puhumalla siitä selviää ja toisen esikuvalla ja tsemppaamisella voi päästä yllättäviin tuloksiin.

Miksi joka paikasta tuppaa nykyään fitness-neuvoja?

Mielestäni laihduttamisesta, syömisestä ja urheilusta on ollut juttuja jo 80-luvulla. Miksikö? Koska ihmiset haluavat laihtua, kiinteytyä, näyttää paremmilta ja syödä rahkaa kyllästymiseen asti. Ihmiset ovat valmiita maksamaan laihdutuksesta ja kuureista, joista osa on järjettömiä. Mikäli kukaan ei olisi aiheesta aidosti kiinnostunut, ei siitä puhuttaisikaan. Se, mikä viime aikoina on ”fitness-neuvoissa” muuttunut, on selkeästi suhtautuminen syömiseen ja treenaamiseen. Nykyään ihmisten käsketään syömään enemmän ja treenaamaan intensiivisemmin, muttaSi lyhytkestoisemmin. Tämä on mielestäni ihan hyvä suuntaus, sillä tämä tapa auttaa myös yleisterveyttämme. Fitness-neuvot eivät ole siis häviämässä mihinkään, mutta niiden suuntaus toki aina vaihtelee.

Siinä muutamia ajatuksia! Näitä saa laittaa vastaisuudessakin tulemaan. Innokasta tammikuun loppua itse kullekin! 🙂

 

Kroppa kuntoon nettivalmennuksella?

On se aika vuodesta kun salit täyttyvät jälleen ihmisistä, joille lupaus terveellisemmästä elämästä on jouluähkyissä tehty ja on aika aloittaa työt. Tämähän on varsin hienoa ja ihailtavaa, mutta harvojen elämäntaparemontti jatkuu yhtä innokkaana enää helmikuussa. Lisäksi ympäri vuoden salilla käyvien hermo kiristyy kun joka paikka on täynnä väkeä ja laitteisiin saa jonottaa. Lieneekö tämä yksi syy, miksi personal training on viime vuosina siirtynyt huomattavan paljon nettiin. Tänäkin vuonna mainoksia verkkovalmennuksista tunkee läpi joka paikasta ja jokaiselle löytyy jotakin. Itse olen osallistunut myös muutamaan erilaiseen verkkovalmennukseen ja tässä omakohtaisia vinkkejä siihen, minkälaisiin valmennuksiin kannattaa lähteä mukaan ja kenelle ne sopivat.

Varmista että valmennus sopii juuri sinulle.

Jotkut valmennukset tähtäävät puhtaaseen painonpudotukseen, toiset ruokavalion muutoksiin, jotkut lihaskasvuun. Tutustu siis valmennuksen sisältöön varmistuaksesi että valmennuksesta tulevat hyödyt kohtaavat juuri sinun tavoitteesi kanssa. Usein naisille ja miehille erikseen suunnatut valmennukset toimivat paremmin, sillä heidän tavoitteensa on usein erilaiset. Jotkut valmennukset voivat toimia täsmävalmennuksina (kuten vaikka keskivartalotreeni), jotkut kokonaisvaltaisemmin. Sinun täytyy miettiä myös miten suureen panostukseen olet valmis.

Varmista että valmennus on tasollesi sopiva.

Mikään ei ole epämotivoivampaa kun huomata heti aluksi, ettet esimerkiksi kykene suorittamaan valmennuksessa olevia harjoitteita. Siksi hyvässä valmennuksessa onkin huomioitu asiakkaan lähtötaso tai tarjottu helpotettuja liikkeitä niille, joiden taso ei vielä ole huippulaatua. Jotkut valmennukset lähtevät ajatuksesta, että asiakas on jo kokenut salilla kävijä, joten ensi kertaa salin ovesta sisään asteleva alokas voi pahimmillaan jopa loukata itsensä liikkeissä.

Varmista yksilöllisen ohjauksen mahdollisuus.

Meidän kaikkien kehot toimivat eri tavalla ja lähtötilanteemme on usein hyvin erilainen. Joku valmennus voi sopia jollekulle, mutta joku toinen ei taas sitä tuntumaan missään. Hyvässä valmennuksessa pitäisi aina olla jonkinlaisen henkilökohtaisen ohjauksen mahdollisuus, jotta ongelmatilanteista päästäisiin eteenpäin. Jotkut tarjoavat lisämaksusta esimerkiksi henkilökohtaisia tapaamisia ja useisiin valmennuksiin kuuluu ainakin jonkinlainen ilmainen kysy valmentajalta-mahdollisuus, jolloin saa apua juuri omiin haasteisiinsa. Tämä yksilön huomioiminen on yksi hyvän valmennuksen kantavista voimista.

Varmista että valmennus sopii elämäntilanteeseesi.

Sanomattakin lienee selvää, ettei valmennuksesta ole mitään iloa, jos sitä ei pysty noudattamaan. Kuten mikä tahansa elämäntapa- tai kehonmuokkaus, myös verkkovalmennusten ohjeita pitää noudattaa tuloksia saadakseen. Jos siis tiedät jo valmiiksi olevasi superkiireinen koko alkuvuoden, onko valmennukseen mukaan lähtö juuri nyt paras ajankohta sinulle? Mikäli valmennus vaatii suurta muokkausta ruokavalioosi, oletko todella valmis luopumaan kaikista herkuista ja kuljettamaan eväsrasioitasi pitkin kyliä? Aina voi toki lähteä mukaan valmennukseen ja tehdä suoritteet noin 50-prosenttisesti mutta lähtökohtaisestihan se on rahan heittämistä hukkaan.

Varmista että saat tukea valmennukseen lähipiiriltäsi.

Joillakin valmennuksilla on omat facebook ym. ryhmänsä, josta saat hyvää vertaistukea. Näitä kannattaa todella käyttää! Yhtä lailla tarvitset tukea myös lähiympäristöstäsi. Jos kotona puolisosi naureskelee tai töissä sinua mulkoillaan huvittuneena kun kieltäydyt perjantaipullosta, on vaikea pysyä raiteilla. Kun kaverit tarjoavat keksejä ja kaakaota, ei ole helppo sanoa että ”sori, kun mulla on tämä valmennus”. Valmennukseen lähdön pitäisi olla ylpeyden aihe myös läheisillesi ja ehkä omalla esimerkilläsi voit kannustaa myös muita! Varmista siis että ihmiset lähelläsi arvostavat yritystäsi.

Varmista että itsekurisi riittää.

Kaikille meistä verkkovalmennukset eivät ole oikea tie. Jotkut tarvitsevat fyysisen ihmisen viereen käskyttämään, ohjaamaan tai neuvomaan heikoilla hetkillä. Se on ihan ok ja ymmärrettävää, sillä meillä kaikilla on omat hetkemme, jolloin sipsipussi ja kotisohva tuntuu vastustamattomalta. Nettiselain on helppo sulkea pariksi päiväksi, sen sijaan huominen tapaaminen personal trainerisi kanssa saa varmasti ajattelemaan kaksi kertaa ennenkuin herkkupussin avaat. Onneksi valmennusta on edelleen siis saatavilla sillä vanhanaikaisella, hyvällä tavalla 🙂

Olkoon vuosi 2018 sinulle inspiroiva ja tuloksia tuottava! Kiitos kun ja jos olet seuraillut blogia, ensi vuonna jatketaan! 🙂

Stressi ja kiire-pelkkiä tekosyitä?

Oletko kuullut sanottavan että treenaaminen kiireen keskellä on vain ajankäytöstä kiinni. Kun on menoja sinne ja tänne ja työpäivät tuppaavat aina venymään, on helppo mennä sanomaan että joku ei vaan osaa käyttää aikaansa oikein. Kyllähän treenille nyt aina joku tunti jostakin välistä löytyy! No, itse olen sen nyt kokenut: Ei löydy.

Omassa elämässä oli vaihe, jossa uusi työ ja uudet kuviot vetivät niin mehut loppuun, ettei illalla oikeasti jaksanutkaan treenata. Se oli minulle uusi tunne. Flunssa meinasi pukata päälle, koko ajan vilutti ja arki tuntui pelkältä selviytymystaistelulta. Siihen päälle vielä morkkis siitä, että urheilu jäi taka-alalle, ja avot: syöksykierre oli valmis. Kerran yritin jäädä työpäivän jälkeen treenaamaan ja totesin että voimat ovat kadonneet. Siinä kohtaa keho tarvitsikin lepoa, ei urheilua jo kierroksilla olleeseen kehoon.

Nukuin viikon verran yli 10 tuntisia yöunia ja pikku hiljaa kehon tottuessa uuteen elämänrytmiin, se alkoi myös toimia normaalisti. Työpäivän jälkeen ei tehnytkään enää mieli mennä suoraan sänkyyn, vaan tarmoa oli vielä jäljellä. Vapaapäivät eivät menneet enää sohvan pohjalla, vaan mieli teki salille. Muisti jälleen syödä normaalisti ja alkoi pitää huolta, että ylipäänsä saa tarpeeksi kaloreita kehoonsa. Viikon verran kun elää pelkillä välipaloilla, tietää että keho tarvitsee ihan oikeaa ruokaa.

Kiire, stressi ja elämäntilanteet eivät siis todellakaan ole mitään tekosyitä treenaamattomuudelle. Meille kaikille tulee jaksoja, joissa sali tai lenkkipolku ei auta eteenpäin, päinvastoin. Tärkeintä tuollaisessa vaiheessa lienee hallita elämää niiltä osin kuin kykenee. Muistaa syödä terveellisesti ja levätä tarpeeksi. Näin ollen palatessaan jälleen treenaamaan, keho on valmis uuteen rääkkiin ja kehitykseen.

Pidemmän päälle kiire ja jatkuva stressihän eivät tee kenellekään hyvää. Jos elämänhallinta alkaa selkeäsi lipua käsistä jatkuvan kiireen tai stressaavien tilanteiden vuoksi, olisi syytä miettiä, miten elämäänsä pystyisi muokkaamaan parempaan suuntaan. Oma aika on myös tärkeää, ja ainakin minun psyykkeelle urheilu vieläkin tärkeämpää. Kiireemmässä vaiheessa 1-2 salikertaa viikossa riittää ylläpitämään lihasmassaa ja silloin pitää myös ymmärtää, että tiheämpitahtinen tavoitteellinen treeni saa juuri sillä hetkellä odottaa. Joskus ei ehdi salille kertaakaan, ja tällöin pitää ajatella että keho tarvitsee myös lepoa välillä.

Jos siis stressaa, älä koe huonoa omaatuntoa treenin vähyydestä. Anna kehosi levätä ja palaa treenin pariin heti kun huomaat kehosi voimien jälleen parantuvan. Silloin treenistä saa myös enemmän irti ja mieli salireissun jälkeen on tuplasti parempi.

Stressitöntä joulunodotusta kaikille! 🙂

Oletko itsellesi rehellinen treenatessasi?

Kuulin erään personal trainerin kertovan, miten hänen asiakkaansa tulevat kysymään neuvoja kun paino ei laske tai kuntokäyrä ei nouse. Hänen pyytäessään lisätietoa ruokavaliosta tai liikunnasta, hän kokee usein saman ilmiön: asiakas pimittää tietoa. Paperilla kaikki näyttää hyvältä mutta jossakin kohtaa paljastuu, että vaikka paperilla ruokavalio on täydellinen, on sinne rivien väliin mahdutettu myös kaikenlaista pikkuevästä, ”joka nyt ei ollut mainitsemisen arvoinen”. Kun eväät alkavat olla salaisia herkkuhetkiä, joita ei pt:lle voi kertoa, ei pidä syyttää kuin itseään. Vaikka kuntoilukerrat näyttäisivät reiluilta paperilla, voi totuus olla että salilla on kyllä käyty, mutta ei siellä ole tullut edes hiki. Miten kunto-ohjaaja voi siis auttaa ihmistä, joka huijaa itseäänkin? Oletko sinä joutunut miettimään tavoitteidesi kanssa aidosti: Olenko todella tehnyt kaikkeni niiden saavuttamiseksi?

Minun, ja samoin varmaan monien muidenkin ihmisten, on vaikea myöntää itselleen epäonnistuneensa. Kun ostin aikoinani verkkovalmennuksen, jonka mainoksissa ennen-jälkeen-kuvat olivat hämmentävän kovia ja omissa kuvissa tuskin muutosta havaitsi, jouduin menemään syvälle itseeni. Haastoinko todella itseni salitreeneissä? Olisinko pystynyt pusertamaan itsestäni vieläkin enemmän? Sorruinko viikonloppuina syömään ruokaohjeiden vastaisesti? Valitettavasti luulin itsekin tehneeni kaiken oikein, mutta tulokset puhuivat puolestaan. Ja lopulta jouduin myöntämään: en ollut antanut kaikkeani. Hyvä puoli lienee, että pystyin sen itselleni myöntämään. Olin saanut tuloksia ja mennyt oikeaan suuntaan, mutta ne jotka panostivat ohjelmaan 110 prosenttisesti, olivat hurjan paljon minua edellä.

Entäpä ihmiset, jotka mielestään antavat kaikkensa, mutta tulosta ei synny? Personal trainerin väitteen mukaisesti uskon myös, että ammattilaisen ohjauksesta huolimatta, ihan kaikkea ei ole tehty nasta laudassa. Joskus elämäntilanne ei sitä sallikaan ja se on täysin ymmärrettävää. Kun on stressiä, kiirettä ja huolia elämässä, on vaikea sitoutua kuntoiluohjelmaan täysillä. Silloin on myös toki ymmärrettävä, että tuloksia on vaikeampi saada.

On täysin eri syödä tismalleen ohjeiden mukaisesti, kuin sallia itselleen ”omia herkkuja”. Tällöin menetetään kokonaisuuden taju, ja mikäli se tehdään vielä salassa, ongelma pahenee. Sen lisäksi että asia piilotellaan muilta, se usein poistetaan myös omasta mielestä, jottei se alkaisi niin kaduttaakaan. Ihan kuin ihminen söisi huomaamattaan.

Entä se harjoittelu? Kuntosalilla tai juoksupolulla käynti ei vielä itsessään auta ketään. Siellä pitää toteuttaa harjoitteluohjelmaa, joka laittaa kehon koville. Itse pelkäsin salilla liian suuria painoja. Luulin, etten jaksa nostaa niitä tai että satutan itseni. Niinpä tyydyin ”jumppailemaan” 10-15 toiston sarjoilla, joista ei loppupeleissä ollut tavoitteelleni mitään hyötyä. Vasta kun olen opetellut tekemään suuremmilla painoilla vain 4-5 toiston sarjoja, olen huomannut muutokset sekä voimatasoissa, että kehossa. Kehityttäkseen keho tarvitsee koko ajan suurempia vastuksia. Ihminen on luotu laiskuriksi, ja niin ollen kehoammekin pitää koko ajan näpäyttää kovemmilla harjoituksilla, jotta se tajuaa kasvaa ja kehittyä.

Muussa urheilussa pitää tulla hiki. Ihmisen täytyy hengästyä riittävän usein, jotta tämän kunto nousisi. On sanottu että kävely/juoksulenkki viikossa pitää kuntoa yllä, mutta ei juuri kohota sitä. Tasasykkeinen hölköttely tekee toki hyvää, mutta se ei itsessään kehitä mihinkään suuntaan. Ihminen tarvitsee välillä myös rajuja spurtteja, joissa elimistö tosissaan laitetaan shokkitilaan.

Jos sinusta siis tuntuu, että poljet paikallasi tai kehitys on kääntynyt jopa laskuun, mieti aina ensin: olenko nyt täysin rehellinen itsellesi. Jotta pääsisit tavoitteeseesi, joudut miettimään, oletko menneisyydessäsi tehnyt asioita oikein vai pitääkö jotakin tapoja muuttaa. Sen lisäksi joudut miettimään, oletko pystynyt antamaan muutokselle kaiken energiasi. Ja ennen kaikkea joudut pähkäilemään, pystytkö olemaan rehellinen itsellesi tekemisistäsi.

Kaikki treenitavoitteet alkavat ensin pääkopasta. Kun pää on kunnossa, kroppa seuraa kyllä 🙂

Onko ruuan punnitseminen syömishäiriön oire?

Näin minulle vinkattiin kun kerroin että punnitsen pääsääntöisesti ruokani. Tai annettiin ymmärtää ettei se ihan normaaliakaan ole ja pelkkä ruokavaaka keittiössä aiheuttaa jo ahdistusta. Vaikka sanoma yllä onkin kärjistetty, sai se minut miettimään. Miksi niin monet kummastelevat ihmisiä, jotka punnitsevat syötävänsä.

Ensinnäkin, ihmisillä on yleensä jokin syy punnita ruokaansa. Ei siitä muuten ole mitään hyötyäkään. Fitness-kisoihin valmistautuva ihminen, joka on jo valmiiksi rautaisessa kunnossa, tarvitsee vaakaa, sillä hänen tapauksessaan jokainen ylimääräinen gramma esimerkiksi hiilareita  hankaloittaa hänen tavoitteitaan. Väitän kuitenkin että kisojen jälkeen keittiövaaka saa heilläkin levätä hetken.

Ihmisillä voi olla kehonsa suhteen tavoitteita, vaikkeivat he kilpailisikaan. Onpa kyseessä sitten painon pudottaminen tai lihaksen hankkiminen, tarkka ruokavalio auttaa asiaa. Keittiövaaka on siihen kätevä apukeino, sillä silmällä ruuan määrän arvioiminen on todella vaikeaa. Erityisesti rasvan määrä menee todella helposti pieleen, sillä siinä pienetkin heilahtelut tuovat helposti lisäkaloreita päivän saantiin.

Moiset ruokavaliot on usein luonut alan ammattilainen, tai sitten harrastaja on itse vuosien myötä oppinut tuntemaan kaloriensa tarpeen eri tilanteissa. Itse osaan jo jakaa jauhelihapaketin tai raejuustorasian kahteen osaan käyttämättä niitä vaa’alla, mutta en todellakaan osaa sanoa paljonko 90 grammaa pastaa on silmämääräisesti.

Näin ihmisen on selkeästi helpompi hallita arkisyömistään ja välttää niitä sudenkuoppia, joita jatkuva ns. ”fiilissyöminen” tuo. Joskus sitä luulee syövänsä terveellisesti, vaikka tosiasiassa mättääkin sisäänsä liikaa kaikkea- tai sitten aivan liian vähän.

Voiko ruuan määrän hallitsemisesta tulla sitten ongelma? Takuulla voi. Jos unohdetaan jälleen kilpaurheilijat, ei vaaka saisi määritellä koko elämää. Kun juhlissa ei pysty syömään mitään, tai nauttimaan illasta ravintolassa kerran kuussa, on aihetta miettiä onko kaikki ihan kunnossa. Ihmisiä on moneen junaan, mutta yleisemmin kaiken kieltävä ruokavalio ei loppupeleissä toimi. Keittiövaakaa ei voi kuljettaa joka paikkaan mukaankaan.

Järjellä pitäisi myös selvitä melko pitkälle. Jos on juhlissa tullut syötyä ylenpalttisesti, voi ihan hyvin vähentää hiilareita seuraavalta päivältä, mikäli sisimmässä tuntuu ahdistusta. Kaiken kaikkiaan ruokavaa’an tehtävä on olla ystävä, ei pomo.

Omani aion pitää edelleen pöydällä esillä, ahdistaisipa se sitten jotakuta tai ei. Ahdistaako moinen sinua? 🙂

Itsekuri vs. tieto

Kuuntelin mielenkiinnolla TV2:n taannoista lihavuusiltaa. Siellä esitettiin monia hyviä pointteja lihavuuteen liittyen. Yksi Patrik Borgin lause jäi erityisesti mieleeni: ”Ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä kokee suurimmaksi ongelmakseen laihtua itsekurin puutteen. Tosin vain 5 prosenttia kokee ettei tietotaitoa laihtumiseen ole saatavilla.” Samalla hän sanoi suoraan että tutkimus on väärässä, ihmisillä on toki käytettävissään paljon tietoa, mutta suurin osa siitä on höpönpöppöä. En voisi olla enempää samaa mieltä, tässä syitä miksi.

Tunnen monenmonta ihmistä ja tutuntuttua, jotka ovat laihdutuskuurilla. Olen nähnyt mitä mielenkiintoisempia tapoja tehdä moista ja valitettavasti myös epäonnistumisia tai itsekuriongelmia, jotka eivät välttämättä liity mitenkään itsekuriin. Kun syödään väärin tai ei syödä ollenkaan, ei moista kauaa jaksakaan ja sortuessaan syytellään itsekuria. Syyt saattavat olla kuitenkin jossain muualla.

Usein hoetaan mantraa ”syö vähemmän, liiku enemmän”, ja tottahan se suuriksi osaksi onkin. Mutten sitten pitäisi tietää mitä saa syödä ja miten paljon ja miten kannattaa liikkua. Väitän että tässä kohtaa suurin osa laihduttajista lähtee metsään.

Syö hyvä ihminen!

Dieetti sanana on jo minusta väärin. Kyse on kuitenkin kokonaisvaltaisesta elämäntapamuutoksesta. Mitä tapahtuu dieetin jälkeen jos on kärsitty kuukausi pelkällä keitolla? Ihminen palaa vanhoihin tottumuksiinsa ja paino palaa takaisin. Siksi kannattaakin lähteä liikkeelle pienistä palasista, jotka on helppo upottaa arkeensa. Kun hiljalleen alkaa valita terveellisempiä vaihtoehtoja, huomaa kohta edistyneensä jo hurjasti eikä jokaisesta pullasta koe huonoa omaatuntoa. Hiljalleen uusista tottumuksista tulee vakiintuneita tapoja, jotka kantavat pitkälle tulevaisuuteen ja pitävät painon balanssissa. Kun laihduttaessa syödään usein ja kunnon ruokaa, elimistö ei mene säästöliekkitilaan ja yleivointi on koko ajan hyvä. On siis turhaa vitkutella pitkiä aikoja ilman hiilareita tai vähätellä rasvojen merkitystä. Kun saa edelleen nauttia ruuasta, ei laihduttaminen tunnu väkinäiseltä pakkopullalta ja sitä jaksaa jatkaa kauemmin.

Omaan perusruokavaliooni kuuluu niin peruna, riisi kuin gluteeniton pastakin. Lihoista syön kanaa, nautaa ja kalaa. Kasviksien ja juuresten kirjo on aivan älytön ja niistä voi loihkia vaikka mitä ihanuuksia! Maitoituotteista syön raejuustoa ja viljoja edustaa vanha kunnon kaurapuuro aamulla. Oliiviöljyä lisäilen runsaasti ruokiin, toki esim. naudan jauhelihan joukkoon sitä ei enää kannata lisäillä. Raaka fakta toki on, että terveellisesti syöminen vaatii muutamia hetkiä hellan ääressä. Kun itse tekee ruokansa hyvistä raaka-aineista, tietää taatusti mitä suuhunsa laittaa. Kannattaa myös kaupassa opetella lukemaan ruoka-aineluetteloita. Trust me. Jos sokeri on esimerkiksi jossakin listassa melko alkupäässä, se melkein kannattaa jättää hyllyyn. Tiedätkö esim. paljonko kaloreita on pienen pienessä suklaapähkinäpussissa? Helposti 500 kcal. Se on jo suuri siivu jonkun päiväkaloreista.

Liikunnasta iloa ja hikeä pintaan

Liikuntahan kannattaa aina. Hyvä peruskunto on edellytys kaikelle toiminnallemme. Laihduttaessa kannattaa kuitenkin miettiä, mikä on järkevää. Jos peruskuntosi on jo hyvällä tasolla, parin tunnin kävelylenkeillä ei juurikaan ole ihmeitä tekeviä vaikutuksia rasvan palamiseen. Suosi mieluummin korkeasykkeisiä HIIT-tyyppisiä harjoituksia uuvuttavan tasasykkeisen sijaan. Älä koskaan unohda lihaskuntoharjoittelua. Jos et halua käydä salilla, voit ihan hyvin tehdä liikkeitä myös kotona omalla kehonpainolla. Lihasten käyttö laihduttaessa on tärkeää, sillä miinuskaloreilla keho mieluummin ottaa energiaa lihaksista ja yrittää säästää rasvaa pahan päivän varalle. Itse olen muutaman kerran joutunut ihmettelemään ”minne ne lihakset sulivat” painoni pudotessa. Osan olen jo saanut takaisin, osa taisi hukkua postissa 😉

Jos siis luulet että itsekurisi on huonoin mahdollinen, mieti uudelleen. Oletko tosiaan lähtenyt liikkeelle niin, että pystyt käsi sydämellä sanomaan että olet nauttinut matkasta.? Kun elämäntapamuutos on pelkkää kieltämistä ja kieltäytymistä ja pakkoliikuntaa, tuloksesi eivät takuulla tule olemaan yhtä hyviä kuin mitä saat muuttamalla koko katsontakantasi laihduttamiseen. Muuta mieluummin elämäsi eliniäksesi kuin kroppaasii seuraavaksi kesäksi.

Ps. Muista että olen tekemässä postausta teidän lähettämien kysymysten pohjalta, joten jos jokin askarruttaa mieltä, heitä viestillä! 🙂

Vältä näitä virheitä elämäntaparemontissa

Me kaikki olemme varmasti jossain vaiheessa elämää ainakin ajatelleet pientä elämäntaparemonttia. Olkoonkin se sitten liikunnan lisäys, ruokavalion muutos tai muut pienet muutokset, käyrä lähtee helposti väärään suuntaan ja mopo karkaa niin sanotusti käsistä ellei muista ajatella kokonaisuutta. Joskus dieeteistä on enemmän haittaa kuin hyötyä, ja joskus ruokavalion muutokset menevät niin överiksi, että hyvän olon sijaan saamme vain puutostiloja. Ohessa on listattuna viisi virhettä, joihin itse olen sortunut kaikkiin. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis? Tunnistatko itseäsi näistä?

1. Maksimoi proteiini!

Proteiinibuumi jatkaa porskuttamistaan. Uusia proteiinituotteita löytyy hyllystä tuon tuosta, ja jopa jauhelihaa on alettu mainostaa proteiinituotteena. Sinänsä totta, että jauheliha on hyvin proteiinipitoista, mutta pitää muistaa että ihminen tarvitsee muitakin ravintoaineita. Itselläni lähti aikoinaan rahkan syöminen lapasesta kun tavoitteena oli lihaksen hankkiminen. Kun ruokavalio koostui pelkästä rahkasta ja satunnaisista proteiinipatukoista, tuloksena ei ollut suinkaan isommat lihakset, vaan ainaisesti turvonnut vatsa. Pitää muistaa että proteiini itsessään ei kasvata lihaksia, vaan siihen tarvitaan kovaa treeniä. Ja kyllä, paljon myös hiilaria! Toisaalta proteiinia tarvitaan myös lihasten ylläpitoon, etenkin jos ollaan dieetillä. Runsas proteiini yhdistettynä voimaharjoitteluun nimittäin säästää lihasmassaa, jos syödään miinuskaloreilla. Oletko sitten koskaan miettinyt paljonko proteiinia saat? Ellei tavoitteesi ole voimakas lihaskasvu, 1-1,5 g/painokilo on sopiva määrä. 70 kiloinen ihminen saa tämän määrän syömällä 3-4 250 gramman rahkapurkkia päivässä. Itse noin 85 kilon painoisena lihasmassaa tavoittelevana saisin vetää jopa 2 g/painokiloa kohden, joten rahkapurkkeja kuluisi päivässä seitsemän. Proteiinin lähteitä olisi kuitenkin hyvä vaihdella. Kana, kala ja myös punainen liha ovat aminohappokoostumukseltaan rahkaa parempia. Raejuusto sopii monien vatsaan rahkaa paremmin. Vähärasvainen juusto on myös oikea proteiinipommi.

Proteiini on siis tärkeä kehon rakennusaine, mutta ihminen tarvitsee muutakin. Muista siis syödä myös hiilihydraatteja ja hyviä rasvoja, kasviksia kuitujen lähteinä. Pelkällä proteiinilla ihminen ei porskuta eteenpäin eikä tavoita treenitavoitteitaan. Ylimääräisellä proteiinin syönnillä ei ole tutkittuja hyötyä, sen sijaan haittoja siitä on todettu. Pitäydy siis kohtuudessa 🙂

2. Välttele hiilihydraatteja kuin ruttoa!

Proteiinibuumin kanssa käsi kädessä kulkee usein hiilihydraattien välttely. Kun riisi, peruna tai pasta on kiellettyjen listalla ja syödään esimerkiksi pelkkää proteiinia ja rasvaa, jaksamisen kanssa joutuu usein taistelemaan. Pahin virhe mitä treenihistoriassani olen tehnyt, on ollut nimenomaan hiilareiden välttäminen keinolla millä hyvänsä. Jopa palautusjuoman hiilarit tuntuivat synniltä. Totuus on, että urheillessa hiilarit ovat välttämätön energianlähteemme, josta keho myös rakentaa itseään. Jos kehon kehittäminen on tavoitteena, treenitehot laskevat huomattavasti ja edistystä ei tapahdu ellei keho saa polttoainetta hiilareiden muodossa. Toisaalta hiilareiden vähentäminen on oiva keino jos haluaa pudottaa muutaman kilon. Tärkeintä on miettiä hiilareiden lähteitä. Keho ei osaa erotella mistä lähteistä hiilarit tulevat, joten periaatteessa on sama syötkö jäätelöä vai perunaa. Tärkeää on kuitenkin huomata hiilareiden ravintotiheys ja muut terveyshyödyt. Jäätelöstä saat jo muutamasta lusikallisesta kunnon kaloripommin, siihen päästäksesi saat mutustaa perunaa tai pastaa kaksin käsin. Perunan vitamiinit tai pastan kuidut tekevät kehollesi myös hyvää.

Älä siis lopeta hiilareiden syömistä edes dieetillä. Niiden vähentäminen ja hyvien hiilihydrattien lähteiden etsiminen toimii dieetillä paremmin kuin täysi kieltäminen.

3. Harrasta liikuntaa joka päivä!

Joskus ajatellaan että kun käy joka päivä salilla, lihas takuulla kasvaa. Tai jos juoksee joka päivä 10 kilometria, takuulla laihtuu. Totuus on kuitenkin että lihas kasvatetaan levolla ja syömällä. Muulla tavalla et jaksa nostaa koko ajan suurempia painoja. Jos juokset kuin hullumieli joka päivä, saat kyllä lenkkarisi pohjat kulumaan, mutta todennäköisesti uuvutat myös itsesi. Laihtuaksesi joutuisit juoksemaan todellakin kuin pieni kauris jos pelkkää kalorinkulutusta katsotaan, helpompaa kalorit on vähentää syömällä hieman vähemmän. Kehon pitää antaa palautua edellisestä treenistä ja väsyneenä ei kannata urheilemaan vääntäytyä. Toki joskus väsyttäessä pieni happihyppy piristää, mutta mitään sata lasissa-tyyppistä harjoitusta ei kannata tehdä, ellei kroppa kerran ole siihen valmiina. Tärkeintä on oppia kuuntelemaan kehoa ja liikkua silloin kun on varma että jaksaa kunnolla suorittaa treenin kunnialla. Väsyneenä tai rasittuneena treenaaminen voi joko pahentaa kropan väsymystilaa tai johtaa pahimmillaan loukkaantumisiin. Itse olen joskus vääntäytynyt salille jopa niin väsyneenä että olen yksin ollessani nukahtanut jalkaprässiin. Voitte ehkä kuvitella oliko tästä salikerrasta mitään hyötyä. Hyötyä sen sijaan olisi ollut mennä kotiin, syödä monipuolinen ateria ja vetää kunnon yöunet. Älä siis liioittele liikunnan suhteen ja kuuntele aina kehoasi 🙂

4. Syö niin vähän kuin mahdollista!

Ihmiset haksahtavat tähän ideologiaan yllättävän usein esimerkiksi kiloja pudottaessaan. On totta, että ihminen laihtuu syömällä vähemmän kuin kuluttaa. Se on tieteellinen fakta, johon on vaikea tehdä vastaväitteitä. Niinpä me usein päätämmekin olla syömättä. Vedämme mehukeittoja, ruuankorvikkeita ja litkimme vettä kuin hullut nälkää pitääksemme. Harhautuksena tässä on usein myös että jo muutaman päivän kaalikeittodieetillä paino laskeekin usein monia kiloja. Tämä ei tietenkään ole kaikki sitä kuuluistaa läskiä, vaan nesteitä ja suolistossamme olevaa töhnää. Tällainen pienehkö paasto ei tee ihmiselle pahaa, päinvastoin, mutta se ei todellakaan ole mikään dieettikeino, saati elämäntapa.

Syömättömyys kääntyy aina ihmistä vastaan jossain vaiheessa. Kun kaikki kiinteä ruoka on pannassa, keho alkaa voida huonosti kärsiessään puutostiloista ja ainaisesta nälästä, joka usein korreloituu keksikaapille verensokeriheilahteluissa. Pahinta lienee myös ihmisen säästöliekkiefekti, jolloin nälkiintynyt keho alkaa kerryttää kaiken saamansa ravintonsa läskiksi, ja lisäksi ottaa energiaa meidän lihasvarastostamme. Lopputuloksena on siis, että kehostamme häipyy lihasta ja tilalle tulee silkkaa rasvaa. Ja tämä siis kaikki sen vuoksi että syömme liian vähän. Liian harvat ateriavälit ja pienehköt kalorit ovat esimerkiksi naisilla suurin syy keskivartaloläskin kertymiselle. Syömällä pieniä aterioita tasaisin välein aineenvaihdunta pysyy koko ajan yllä ja rasva sulaa kuin itsestään. Kuulostaa miellyttävämmältä kuin ainainen nälässä olo, eikö?

Muista syödä siis kunnolla päivittäin! Jos haluat kuitenkin laihtua, pidä mielessä että 0,5-1 kiloa viikossa pitäisi olla maksimitahti painon vähenemisessä. Tähän tarvitaan usein noin 500 kalorin vaje kulutukseen nähden. Joskus aineenvaihdunta kannattaa myös startata uudestaan syömällä hippusen yli kulutuksen jos painonlasku tuntuu loppuneen. Syömättömyys ei ole siis ratkaisu mihinkään ongelmaan pitkällä aikavälillä.

5. Tavoittele kuuta taivaalta

Kun lukee fitness- tai muotilehtiä, tulee usein haaveilleeksi niistä vartaloista joita kuvissa näkee. Usein sitä lähtee salille tai lenkkipolulle mielessään joku tietty kuva ja pettymys on suuri kun vuodenkaan panostuksen jälkeen ei näytä siltä kuin tyypit lehtien kuvissa. Ensinnäkin pitää muistaa photoshopin olemassaolo ja että fitnesstyypitkään eivät näytä rasvattomilta lihaskasoilta vuotta ympäriinsä. Lisäksi on hyvä muistaa oman kehonsa rajat. Meillä kaikilla on erilaiset raajat, erilaiset ruumiinrakenteet ja fysiikat ja genetiikkakin näyttelee omaa osaansa. Pitää siis muistaa pyrkiä vain omaan parhaaseensa, eikä tullakseen jonkun kaltaiseksi. Jollakin lihas kasvaa paremmin kuin toisilla, toiset saavat rasvan palamaan vain urheiluruutua katsomalla- meitä on moneksi. Kun tiedostaa oman kehonsa, osaa myös muokata sitä parhaansa mukaan. Itse olen muodoltani melkoinen suorakaide, joten tiedän mahtavan v-muotoisen selän hankkimisen olevan kovan työn takana. Se ei estä minua tavoittelemasta sitä, mutta tiedostan myös ettei siitä muutamassa vuodessa tule fitness-tähtien kaltaista. Pitää osata siis iloita jo pienistä muutoksista, eikä olla tyytyväinen vasta valovuosien päästä siintävistä tavoitteista.

Toisaalta oman kehonsa vangiksikaan ei kannata jäädä. Kun ajattelutapana on ”mut nyt on luotu tämmöiseksi” ei myöskään kanna mihinkään. Kehoaan pystyy oikealla treenillä ja ravinnolla muokkaamaan yllättävän paljon! 🙂

Tervettä järkeä kaikkien elämäntaparemonttiin! 😀

Kielletään kaikki?

Sokeriton syyskuu. Se on meneillään nyt monilla. On myös tipatonta tammikuuta, hiilaritonta helmikuuta, munatonta maaliskuuta, jälkkäritöntä joulukuuta, vai mitä kaikkia näitä nyt jo onkaan? Onko kaiken kieltäminen oikotie onneen?

Jos eri lähteitä on uskominen, oikeastaan mitään ei voi enää syödä. Maitotuotteet ovat pahasta. Sokeri lihottaa. Vehnä turvottaa. Margariini tappaa. Mitä sitä enää uskaltaa suuhunsa laittaa?

On totta, että kaikki ruoka ei ole ihmiselle terveellistä. Ihminen ei tarvitse toimiakseen esimerkiksi sokeria tai maitoa. Ihminen tarvitsee toimiakseen kyllä energiaa ja luusto kalsiumia. Pahinta lienee, että ihmiset eivät välttämättä tiedä mitä syövät. Einesten ruoka-ainesisällöstä ei aina ota selvää ja muka terveellisistä proteiinipatukoista löytyy asioita, joita täytyy joskus ihan googlettaa.  Listaan tähän alle muutamia asioita, joiden syömisestä kiistellään. Omat kokemukseni ko. asioista eivät tarkoita että listaamani asiat olisivat automaattisia totuuksia, kukin päättää lopulta itse mitä suuhunsa laittaa. Olen kärsinyt pitkään tuntemattomista vatsavaivoista, joita on tutkittu ilman selkeää lopputulosta. Lopuksi ratkaisu löytyi muutaman ruoka-aineen poisjättämisellä. Siitä alempana lisää.

Sokeri

Sokerittomalla syyskuulla on minusta pointtinsa. Ihmiset saavat puhdasta sokeria nimittäin yllättävän monista asioista. Jos ei yhtään tutustu syömiensä ruokien sisältöön, tulee luultavasti syötyä liikaa sokeria. Lähestulkoon kaikki vähärasvaisina mainostettavat tuotteet saavat makunsa sokerista. Sokeria on niin jogurteissa, kastikkeissa, säilykkeissä, mysleissä kuin ketsupeissa ja kyllä, sitä on myös todella monissa proteiinipatukoissa. Sokeri mainitaan usein myös toisilla nimillä, kuten glukoosisiirappi, xylitol, maltitoli ym. terveellisimmiltä kuulostavat aineet. On kuitenkin eri asia syödä vahingossa piilosokeria, kuin vetää tiedostavasti jättimääriä jäätelöitä, karkkeja tai leivonnaisia. Sokeri on koukuttava, huumaannuttavan tunteen aiheuttava aine, johon jää helposti koukkuun. Sokeri on usein myös se, jolla lohdutamme itseämme stressaavan päivän jälkeen tai ihan vain jos olemme syöneet muuten huonosti. Sokeriton syyskuu voi siis katkaista parhaassa tapauksessa riippuvuussuhteen, tai toisaalta saada meidät havannoimaan paremmin, missä kaikessa ruuassamme sokeria on. Itse käytän sokeria todella vähän, mutta osaan nauttia myös makuhetkistä. Liiasta sokerista tulen kuitenkin pienehköön huppeliin, joka ei minusta ole erityisen mukava olotila. Siksi välttelen övereitä 🙂

Maitotuotteet

Tästä kiistellään nykyään kovin. Kouluissa siirrytään parjattuun rasvattomaan maitoon ja jotkut syyttelevät eri tahoja. Maito on aina ollut läsnä lapsuudessamme ja sen juominen aiheuttaakin voimakkaita tunnetiloja. Olen samaa mieltä rasvattoman maidon turhuudesta, mikäli sitä oikeasti voi maidoksi kutsua. Lapset lihovat kyllä, mutta tuskin pelkällä maidon juonnilla. Maidon rasva on terveellistä rasvaa, joten maito kannattaakin juoda mielestäni niin luomuna kuin mahdollista. Itse söin aikoinani litrakaupalla maitorahkaa ja join ruokajuomana kevytmaitoa. Aiemmin mainitsemani vatsavaivat loppuivat kun lopetin molempien käyttämisen vaikka minulla ei todettukaan laktoosi-intoleranssia. Joskus pitkän tauon jälkeen rahkapurkin vetäminen toi pahan olon takaisin. Olen onnellinen että huomasin eron entiseen. Laitan kahviinikin nykyään kaurajuomaa maidon sijasta. Kalsiumia saan mm. raejuustosta, joka ei aiheuta minulle mitään vaivoja. Onko maito siis turvallista? Jos olet varma ettet saa siitä oireita, niin ole hyvä! Kiinnitä kuitenkin huomiota maidon laatuun ja suosi tässäkin luomua 🙂

Rasva

Rasva lihottaa. Kyllä. Kukaan ei väitä vastaan, etteikö rasva olisi energiatiheintä ravintoamme. Jos siis haluaa syödä enemmän, kannattaa syödä vähärasvaista. Kohtuus on kuitenkin kaikki kaikessa, sillä rasva on yksi tärkeimmistä elimistömme tarvitsemista aineista! Rasvan laatuun kannattaa myös kiinnittää huomiota. Pääosa saamastamme rasvasta olisi hyvä tulla ns. hyvistä rasvanlähteistä kuten pähkinöistä, oliiviöljystä, siemenistä, lohesta jne. Ns. kovat rasvat liiallisessa määrin tekevät tuhoa verisuonistossamme, mutta niitäkin tarvitaan! Viimeisempien tutkimusten mukaan kovat rasvat säätelevät hormonituotantoamme ja sisältävät todella tärkeitä aminohappoja, joita erityisesti habaa kasvatteleva jantteri tarvitsee. Itse pidän huolta siitä, että ainakin yksi päivittäinen ateriani on punaista lihaa. Loput rasvanlähteeni ovat oliiviiöljy, jota lurauttelen jopa aamupuurooni ja kahteen muuhun ateriaani. Ja olenko lihonnut? En. Voivatko hiukseni ja ihoni paremmin? Kyllä. Älä siis pelkää rasvaa. Se ei lihota jos kokonaiskalorisaantisi on kunnossa. Ja kyllä, polttaakseen rasvaa sinun täytyy myös saada sitä.

Viljatuotteet

Ihminen tarvitsee kuituja, jotta elimistö toimii normaalisti. Viljatuotteet ovat hyvä kuidunlähde, mutta eivät todellakaan ainoa. Viljat aiheuttavat myös monille vatsavaivoja ja gluteenittomat ruokavaliot ovat jopa nykyään muotia, vaikka harvalla viljaa välttelevällä on edes keliakiaa. Kuulun itse tähän ryhmään. Kun vatsavaivani yltyivät aina spagettilautasellisen syötyäni, kävin keliakiatestissä ja petyin kun minulla ei todettukaan kyseistä tautia. Miksi vatsani siis oli koko ajan kipeä ja pitsan vedettyäni päädyin oksentelemaan koko yön vessassa? Tutkittuani aihetta, huomasin että en ollutkaan allerginen viljalle vaan elimistöni ei pystynyt käsittelemään viljassa esiintyneitä hiilihydraatteja. Näin ollen vehnän, rukiin ja ohran jättäminen kokonaan pois ruokavaliostani pelasti minut monelta vaivalta. Gluteeniton pitsa, joka oli valmistettu vehnätärkkelyksestä aiheutti samanlaiset vatsavaivat, joten melko tarkkaan joudun jatkossa katsomaan myös gluteenittomien ruokien sisällön. Jos itse kamppailet ilmapallon kanssa vatsassasi, kokeile olla pari viikkoa ilman viljoja ja katso huomaatko eron. Jos vilja ei aiheuta mitään allergisia oireita, se on vallan hyvää ravintoa. Muista että vaaleassa ja tummassa leivässä on yhtä paljon kaloreita, mutta tummassa on paljon enemmän terveellisiä kuituja. Leivänpuputtaminen kannattaa kuitenkin pitää aisoissa, sillä ne sisältävät paljon hiilihydraatteja, joista saatat saada yllättävän paljon yllätyskaloreita. Kuitua saat myös vihanneksista ja marjoista, joissa on paljon muitakin voimaannuttavia aineosia!

Summasummarum? Kaiken kieltäminen ei ole ratkaisu järkevään painonhallintaan tai terveempään elämään, mutta joskus emme tiedä miten pahaa jokin asia elimistöllemme tekee, ennenkuin olemme hetken ilman sitä. Jos siis olosi on huono ja peilistä heijastuu ankea ilme, kokeile ihmeessä olla ilman sokeria, maitoa tai viljoja. Jos huomaat eron, taakka harteillasi helpottuu varmasti! Jos kaipaat muutamaa kiloa pois lanteiltasi, kokeile kuukausi ilman sokeria ja katso, onko sillä merkitystä. Jos taas olosi on mitä mainioin ja voit syödä mitä tahansa, älä turhaan stressaa. Tärkeintä on löytää ruokavalio, joka toimii juuri sinun kehollesi ja sinun tavoitteillesi!

Dieetti, joka ratkaisee kaikki ongelmasi?

Kuuntelen muutaman naisen kahvilakeskustelua viereisestä pöydästä:

”Kyllä taas pitäisi muutama kesäkilo saada pois. Mistä niitä oikein tulee?”

”Mä olen ajatellut aloittaa kaalikeittodieetin. Viimeks sain sillä viikossa neljä kiloa pois”

”Joo, mulla se rahka ja ananas toimii parhaiten”

Yksi nainen on selkeästi hiljaisempi. Lopuksi hän tokaisee vain:

”Kyllä minusta on parempi elää niin, ettei tarvitse koko ajan miettiä dieettiä”.

Hän on täysin oikeassa.

HELP?!

Mitäpä sanoisin että älä vain aloita mitään dieettiä? Pitäisitkö minua ihan pimeänä tyyppinä? Niin monet ovat laihtuneet kautta aikojen ties millä poppakonsteilla, hikoillen ja nälästä kärsien. Jos tv-shoppiin on uskominen, laihtua voi myös levittämällä vatsan aluelle geeliä ja tunkea itsensä jonkinnäköiseen sukkaan. Sitten voi istua sohvalla ja kas, rasva lähtee itsestään. Hölynpöppöä! Ihminen voi poistaa muutaman kilon nestettä kyseisellä tavalla, mutta rasvaa kehosta ei kyllä lähde. Laitapa käsi sydämelle ja mieti, montako hurjalla dieetillä ollutta ihmistä tunnet, jotka ovat onnistuneet pudottamaan painoa, mutta onnistuneet säilyttämään saavuttamansa tulokset?

Järkevä rasvanpudotustahti on noin 0,5-1 kiloa viikossa. Järkevällä tarkoitan että jos haluat oikeasti eroon pelkästä rasvasta. Itseään nälässä pitämällä kyllä laihtuu, mutta suurin osa lähtevästä painosta on lihasta. Se ei ole tietenkään toivottavaa kummallekaan sukupuolelle. Laihduttaessa tärkeintä onkin muistaa syödä. Kun syö 4-5 pientä ateriaa päivässä, nälkä ei pääse yllättämään ja silloin haksahtaa harvemmin äkkiherkkuihin, jotka yleensä sisältävät liikaa kaloreita. Laihduttaminen on pitkä prosessi ja siinä tarvitaan kanttia, siksi kannattaakin muuttaa ajatteluaan. Unohda kokonaan dieetit ja hanki itsellesi uudet paremmat elämäntavat.

Ihminen ei pysty olemaan dieetillä koko elämäänsä. Siinä kärsii kehon lisäksi jo mielenterveyskin. Siksi painonhallinta on paljon tärkeämpää kuin jatkuva laihtuminen. Kun kokonaisuus on hallussa, paino putoaa järkevällä tavalla ja mikä kaikesta tärkeimpää- painonpudotus on pysyvää! Yleissääntönä lieneekin että mitä nopeammin painoa pudotat, sitä nopeammin se tuppaa tulemaan takaisin. Seuraa painoa pudottaessasi viikon keskiarvoja keskenään ja pidä tosiaan mielessä, että jos painosi putoaa reilusti yli kilon tahtia, kannattaa ehkä syödä jo vähän enemmän.

Jos rehellisiä ollaan, olen itsekin ollut dieetillä. Ja monellakin. Viimeksi olen pudottanut painoani 10 kiloa, mikä on tietenkin saavutuksena ihan kiitettävä. Söin miinuskaloreilla ja harrastin paljon aerobista, salillakin tein paljon kahvakuulajumppaa ja hinkkasin vatsalihasliikkeitä tappiin asti. Dieetin jälkeinen kehonkoostumusmittaus oli kuitenkin karu: pudottamistani kiloista 7 oli läskiä mutta peräti 3 kiloa oli lähtenyt lihasmassasta. Siitä lihasmassasta, jota olin vuosikausia kerännyt! Nyt se oli sulanut pois parissa hassussa kuukaudessa. Lopputuloksena olin siis 10 kiloa kevyempi mutta entistä tyytymättömämpi omaan kehooni.

Tästä viisastuneena kannustankin kaikkia välttämään lehtien ja tv:n mainostamia ihmedieettejä, joilla luvataan ihmeitä. Ihmeitä voi tapahtua, mutta se, mitä dieetin jälkeen tapahtuu on paljon tärkeämpää kuin itse dieetti. Jos peruselämäntapasi ovat kunnossa ja 80 prosenttia ruokailusta sujuu täydellisesti, pystyt nauttimaan myös elämän herkuista pelkäämättä koko ajan vaa’an lukemaa.

Samaa mieltä, eri mieltä? Kerrohan 🙂

Iloa pimeneviin iltoihin!