Olen puhunut viime aikoina paljon ystävieni kanssa omasta ja toisten kehonkuvasta. Yllättävintä lienee, että kaikki näkevät oman kehonsa täysin erilaisina kuin muut. Siitä mieleeni pulpahtikin ajatus, pitäisikö omaa kehoaan katsella joskus täysin uusin silmin? Voisiko siitä jatkuvien puutteiden sijaan löytääkin joskus jotain hyvää?
Ihmiset yleisesti inhoavat itsessään kohtia, joihin kukaan muu ei kiinnitä mitään huomiota. Olkoon se kasvojen piirre, ominaisuus tai lihas- kukaan ei takuulla arvostele sitä yhtä rankasti kuin sinä itse. Joku nainen saattaa hävetä isoja pohjelihaksiaan. On olemassa ryhmä naisia, jotka haluaisivat juuri sellaiset pohkeet. Jotakuta saattaa ahdistaa leveät hartiat, juuri sellaiset, joista monet vain haaveilevat. Esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin aina silmien väristä jalkojen pituuteen. Meitä on niin moneksi! Kun joku ystävistäni käyttää itsestään sanaa ”iso” tai jopa ”läski”, kuulostaa se minun korvaan pahalta. Itse en nimittäin arvioi ystävääni tämän koon perusteella, saati että onko sillä minulle mitään väliä. En ole välttämättä edes huomannut tämän olevan sen isompi kuin joku muukaan. Mutta auta armias, itseään ruoskii päivittäin peilin edessä ja ottaisi sentin pois tuosta ja pari kiloa tuolta, ja tämä taistelu jatkuu päivittäin.
Sanoin kerran ystävälleni, jonka kanssa olin salilla miten olin kadehtinut sinne tulleiden poikien kuntoa. Itsestä tuntui, etten ikinä tulisi näyttämään samanlaiselta. Ystäväni vastasi siihen, olinko miettinyt että he voisivat ajatella samalla tavalla minusta. He olivat selkeästi lyhyempiä, ja olisivat hyvin voineet ajatella, että olisivatpa hekin yhtä pitkiä kuin minä. Tämä pysähdytti minut ajattelemaan, pitääkö hyviä puoliaan tosiaan niin itsestäänselvyytenä, että kykenee huomaamaan vain puutteensa?
Kun jatkuvasti on tyytymätön kehoonsa, alkaa negatiivisuuden kierre, josta on vaikea päästä eroon. Kun alavatsapömpöstä tulee koko elämä, ei mikään tunnu miltään ennenkuin on käynyt joka ilta tekemässä jalan nostoja ja staattisia vatsalihasliikkeitä ja rukoillut kaikkia jumalia että pömppö häviäisi. Ja siinä samalla missaa niin monta ihanaa asiaa itsestään. Siksi kannustankin kaikkia tekemään seuraavanlaisen harjoituksen. Toinen osa tehdään itsekseen ja toiseen tarvitaan hyvä ja rehellinen ystävä.
1) Seiso peilin edessä vähissä vaatteissa ja mieti kolme kohtaa kehostasi, joista olet todella tyytyväinen. Ne voivat olla myös kokonaisuuksia, kuten esimerkiksi pituus, ryhti tai tasapainoinen vartalo. Ne voivat olla myös todella pieniä, kuten pohkeet tai vaikkapa poskipäät, ellet parempaa keksi 😀 Totuus on, että jokaisesta meistä täytyy löytyä nuo kolme kohtaa. Tärkeää on myös ettet samalla etsi itsestäsi virheitä, kerrankin.
2) Pyydä ystävääsi katselemaan sinua. Jos pystyt, tämä olisi hyvä tehdä mahdollisimman niukoissa vaatteissa, esim, shortseissa ja tank-topissa, ellet ihan nakuna halua olla. Pyydä ystävääsi kirjaamaan ylös kolme kohtaa itsestäsi, joita hän pitää erityisen viehättävinä. Ne voivat olla myös joko suurempia kokonaisuuksia tai ihan pienenpieniä yksityiskohtia. Älä kuitenkaan anna hänelle etukäteen vinkkejä omista käsityksistäsi. Kun pyydät häntä kertomaan huomiosi, saatat yllättyä! Useimmiten muut nimittäin huomaavat sinussa asioita, joihin et itse ole kiinnittänyt huomiota ollenkaan.
Me kaikki tarvitsemme välillä lepoa kropastamme ja sen arvostelusta. Kun keskittyy välillä hyvään, jaksaa paremmin sitten kehittää niitä huonompiakin.
Jotta tämä ei menisi yksinpuheluksi, kerro minulle ihmeessä mitkä sinun kolme parasta kohtaa kehostasi olivat? 🙂
