Kuuntelen muutaman naisen kahvilakeskustelua viereisestä pöydästä:

”Kyllä taas pitäisi muutama kesäkilo saada pois. Mistä niitä oikein tulee?”

”Mä olen ajatellut aloittaa kaalikeittodieetin. Viimeks sain sillä viikossa neljä kiloa pois”

”Joo, mulla se rahka ja ananas toimii parhaiten”

Yksi nainen on selkeästi hiljaisempi. Lopuksi hän tokaisee vain:

”Kyllä minusta on parempi elää niin, ettei tarvitse koko ajan miettiä dieettiä”.

Hän on täysin oikeassa.

HELP?!

Mitäpä sanoisin että älä vain aloita mitään dieettiä? Pitäisitkö minua ihan pimeänä tyyppinä? Niin monet ovat laihtuneet kautta aikojen ties millä poppakonsteilla, hikoillen ja nälästä kärsien. Jos tv-shoppiin on uskominen, laihtua voi myös levittämällä vatsan aluelle geeliä ja tunkea itsensä jonkinnäköiseen sukkaan. Sitten voi istua sohvalla ja kas, rasva lähtee itsestään. Hölynpöppöä! Ihminen voi poistaa muutaman kilon nestettä kyseisellä tavalla, mutta rasvaa kehosta ei kyllä lähde. Laitapa käsi sydämelle ja mieti, montako hurjalla dieetillä ollutta ihmistä tunnet, jotka ovat onnistuneet pudottamaan painoa, mutta onnistuneet säilyttämään saavuttamansa tulokset?

Järkevä rasvanpudotustahti on noin 0,5-1 kiloa viikossa. Järkevällä tarkoitan että jos haluat oikeasti eroon pelkästä rasvasta. Itseään nälässä pitämällä kyllä laihtuu, mutta suurin osa lähtevästä painosta on lihasta. Se ei ole tietenkään toivottavaa kummallekaan sukupuolelle. Laihduttaessa tärkeintä onkin muistaa syödä. Kun syö 4-5 pientä ateriaa päivässä, nälkä ei pääse yllättämään ja silloin haksahtaa harvemmin äkkiherkkuihin, jotka yleensä sisältävät liikaa kaloreita. Laihduttaminen on pitkä prosessi ja siinä tarvitaan kanttia, siksi kannattaakin muuttaa ajatteluaan. Unohda kokonaan dieetit ja hanki itsellesi uudet paremmat elämäntavat.

Ihminen ei pysty olemaan dieetillä koko elämäänsä. Siinä kärsii kehon lisäksi jo mielenterveyskin. Siksi painonhallinta on paljon tärkeämpää kuin jatkuva laihtuminen. Kun kokonaisuus on hallussa, paino putoaa järkevällä tavalla ja mikä kaikesta tärkeimpää- painonpudotus on pysyvää! Yleissääntönä lieneekin että mitä nopeammin painoa pudotat, sitä nopeammin se tuppaa tulemaan takaisin. Seuraa painoa pudottaessasi viikon keskiarvoja keskenään ja pidä tosiaan mielessä, että jos painosi putoaa reilusti yli kilon tahtia, kannattaa ehkä syödä jo vähän enemmän.

Jos rehellisiä ollaan, olen itsekin ollut dieetillä. Ja monellakin. Viimeksi olen pudottanut painoani 10 kiloa, mikä on tietenkin saavutuksena ihan kiitettävä. Söin miinuskaloreilla ja harrastin paljon aerobista, salillakin tein paljon kahvakuulajumppaa ja hinkkasin vatsalihasliikkeitä tappiin asti. Dieetin jälkeinen kehonkoostumusmittaus oli kuitenkin karu: pudottamistani kiloista 7 oli läskiä mutta peräti 3 kiloa oli lähtenyt lihasmassasta. Siitä lihasmassasta, jota olin vuosikausia kerännyt! Nyt se oli sulanut pois parissa hassussa kuukaudessa. Lopputuloksena olin siis 10 kiloa kevyempi mutta entistä tyytymättömämpi omaan kehooni.

Tästä viisastuneena kannustankin kaikkia välttämään lehtien ja tv:n mainostamia ihmedieettejä, joilla luvataan ihmeitä. Ihmeitä voi tapahtua, mutta se, mitä dieetin jälkeen tapahtuu on paljon tärkeämpää kuin itse dieetti. Jos peruselämäntapasi ovat kunnossa ja 80 prosenttia ruokailusta sujuu täydellisesti, pystyt nauttimaan myös elämän herkuista pelkäämättä koko ajan vaa’an lukemaa.

Samaa mieltä, eri mieltä? Kerrohan 🙂

Iloa pimeneviin iltoihin! 

Oletko joskus naureskellut ystävällesi, joka tuo bileisiin omat sapuskansa ja syö muovipurkeistansa kun muut nauttivat grillin herkuista? Oletko joskus nakellut niskojasi, kun valmistat mutakakkua ja joku ei suostukaan syömään sitä? Ehkä ei kannattaisi, voit tahtomattasi loukata ystävääsi.

Elämäntavat ovat valinta.

Kuulun niihin ihmisiin, joille on naureskeltu niin töissä kuin bileissäkin. Olen myös se kaveri ”joka on aina jollain kuurilla”, tai keneltä voi kysellä että ”mikäs dieetti nyt on menossa, syötkö pelkkää kaalia?” Lopulta kukaan ei enää kysy lähtemään minnekään kun ”sille on se syöminen niin vaikeeta”. Loppujen lopuksi tunnen oloni aina oudoksi ja yksinäiseksi sudeksi, vaikka päinvastoin pitäisi tuntea iloa siitä, että hei, mulla on nää eväät ja nää riittää. Monissa bilekutsuissa lukee OPM, mutta harvemmissa OES (omat eväät sallitaan).

Elämäntavat ja harrastukset ovat aina oma valinta. Itse olen valinnut elää niin terveellisesti kuin pystyn. Hyvä on, käyn salilla neljästi viikosta ja punnitsen ruokaani, mutta ei se muuta minua ihmisenä minnekään. Osaan pitää hauskaa, tehdä tyhmiä juttuja ja elää täysillä. En mässytä mitä sattuu, enkä oikeastaan juo alkoholiakaan, mutta tekeekö se minusta tylsimyksen tai vaikean ihmisen? Valitettavasti monista näin on. Silloin on ehkä väärässä seurassa.

Tie on joskus yksinäinen.

Elämäntaparemontti tai ylipäänsä terveellisesti eläminen ei ole koskaan helppoa. Houkutuksia on joka puolella ja totta kai kotisohva ja sipsipussi on helpompi vaihtoehto kuin salikamojen kanssa salille lähteminen ja koko ajan broileripaketin kanssa keittiössä hääriminen. Tärkeintä on ymmärtää että olotila salin ja broilerin jälkeen verrattuna sohvaan ja sipsipussiin on lähes euforinen.

Joskus tie on yksinäinen. Meillä kaikilla ei ole ympärillämme samalla tavalla ajattelevia, tai edes samaa lajia harrastavia ihmisiä. Kenen kanssa silloin jakaa kokemuksiaan ja erityisesti kenelle kertoa kun on meneillään heikko hetki? Jos mieli tekee jäätelöä, tarvitsee ihmisen joka sanoo että, otetaanpa pari porkkanaa eikä ihmistä joka innostuu ja vie sinut lähimmälle jäätelökioskille. Se on pahin palvelus, jonka voisi tehdä.

Salilla voi käydä yksinkin, mutta tukea kaikkeen ympärillä tarvitsee. Mistä sitä sitten saa, ellei lähipiiristä löydy ketään? Itse olen löytänyt paljon muita blogeja, jotka innostavat joka kerta. Minulla on kaukana asuva ystävä, jolle liikunta on yhtä suuri intohimo, ja jolle keittiövaaka on myös paras ystävä. Näemme harvoin, mutta puhumme treenistämme sitäkin enemmän. Ja joka kerta erkanemme täynnä iloa ja virtaa!

Jos siis tunnet jonkun, jolle liikunta ja terveys on intohimo, anna hänen nauttia siitä ja kannusta parhaasi mukaan! Hän saattaa tarvita sitä kaikkein kipeimmin juuri sillä hetkellä.

Rakkautta treeniin- ja ystäviin 🙂