Näin minulle vinkattiin kun kerroin että punnitsen pääsääntöisesti ruokani. Tai annettiin ymmärtää ettei se ihan normaaliakaan ole ja pelkkä ruokavaaka keittiössä aiheuttaa jo ahdistusta. Vaikka sanoma yllä onkin kärjistetty, sai se minut miettimään. Miksi niin monet kummastelevat ihmisiä, jotka punnitsevat syötävänsä.

Ensinnäkin, ihmisillä on yleensä jokin syy punnita ruokaansa. Ei siitä muuten ole mitään hyötyäkään. Fitness-kisoihin valmistautuva ihminen, joka on jo valmiiksi rautaisessa kunnossa, tarvitsee vaakaa, sillä hänen tapauksessaan jokainen ylimääräinen gramma esimerkiksi hiilareita  hankaloittaa hänen tavoitteitaan. Väitän kuitenkin että kisojen jälkeen keittiövaaka saa heilläkin levätä hetken.

Ihmisillä voi olla kehonsa suhteen tavoitteita, vaikkeivat he kilpailisikaan. Onpa kyseessä sitten painon pudottaminen tai lihaksen hankkiminen, tarkka ruokavalio auttaa asiaa. Keittiövaaka on siihen kätevä apukeino, sillä silmällä ruuan määrän arvioiminen on todella vaikeaa. Erityisesti rasvan määrä menee todella helposti pieleen, sillä siinä pienetkin heilahtelut tuovat helposti lisäkaloreita päivän saantiin.

Moiset ruokavaliot on usein luonut alan ammattilainen, tai sitten harrastaja on itse vuosien myötä oppinut tuntemaan kaloriensa tarpeen eri tilanteissa. Itse osaan jo jakaa jauhelihapaketin tai raejuustorasian kahteen osaan käyttämättä niitä vaa’alla, mutta en todellakaan osaa sanoa paljonko 90 grammaa pastaa on silmämääräisesti.

Näin ihmisen on selkeästi helpompi hallita arkisyömistään ja välttää niitä sudenkuoppia, joita jatkuva ns. ”fiilissyöminen” tuo. Joskus sitä luulee syövänsä terveellisesti, vaikka tosiasiassa mättääkin sisäänsä liikaa kaikkea- tai sitten aivan liian vähän.

Voiko ruuan määrän hallitsemisesta tulla sitten ongelma? Takuulla voi. Jos unohdetaan jälleen kilpaurheilijat, ei vaaka saisi määritellä koko elämää. Kun juhlissa ei pysty syömään mitään, tai nauttimaan illasta ravintolassa kerran kuussa, on aihetta miettiä onko kaikki ihan kunnossa. Ihmisiä on moneen junaan, mutta yleisemmin kaiken kieltävä ruokavalio ei loppupeleissä toimi. Keittiövaakaa ei voi kuljettaa joka paikkaan mukaankaan.

Järjellä pitäisi myös selvitä melko pitkälle. Jos on juhlissa tullut syötyä ylenpalttisesti, voi ihan hyvin vähentää hiilareita seuraavalta päivältä, mikäli sisimmässä tuntuu ahdistusta. Kaiken kaikkiaan ruokavaa’an tehtävä on olla ystävä, ei pomo.

Omani aion pitää edelleen pöydällä esillä, ahdistaisipa se sitten jotakuta tai ei. Ahdistaako moinen sinua? 🙂

Kuuntelin mielenkiinnolla TV2:n taannoista lihavuusiltaa. Siellä esitettiin monia hyviä pointteja lihavuuteen liittyen. Yksi Patrik Borgin lause jäi erityisesti mieleeni: ”Ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä kokee suurimmaksi ongelmakseen laihtua itsekurin puutteen. Tosin vain 5 prosenttia kokee ettei tietotaitoa laihtumiseen ole saatavilla.” Samalla hän sanoi suoraan että tutkimus on väärässä, ihmisillä on toki käytettävissään paljon tietoa, mutta suurin osa siitä on höpönpöppöä. En voisi olla enempää samaa mieltä, tässä syitä miksi.

Tunnen monenmonta ihmistä ja tutuntuttua, jotka ovat laihdutuskuurilla. Olen nähnyt mitä mielenkiintoisempia tapoja tehdä moista ja valitettavasti myös epäonnistumisia tai itsekuriongelmia, jotka eivät välttämättä liity mitenkään itsekuriin. Kun syödään väärin tai ei syödä ollenkaan, ei moista kauaa jaksakaan ja sortuessaan syytellään itsekuria. Syyt saattavat olla kuitenkin jossain muualla.

Usein hoetaan mantraa ”syö vähemmän, liiku enemmän”, ja tottahan se suuriksi osaksi onkin. Mutten sitten pitäisi tietää mitä saa syödä ja miten paljon ja miten kannattaa liikkua. Väitän että tässä kohtaa suurin osa laihduttajista lähtee metsään.

Syö hyvä ihminen!

Dieetti sanana on jo minusta väärin. Kyse on kuitenkin kokonaisvaltaisesta elämäntapamuutoksesta. Mitä tapahtuu dieetin jälkeen jos on kärsitty kuukausi pelkällä keitolla? Ihminen palaa vanhoihin tottumuksiinsa ja paino palaa takaisin. Siksi kannattaakin lähteä liikkeelle pienistä palasista, jotka on helppo upottaa arkeensa. Kun hiljalleen alkaa valita terveellisempiä vaihtoehtoja, huomaa kohta edistyneensä jo hurjasti eikä jokaisesta pullasta koe huonoa omaatuntoa. Hiljalleen uusista tottumuksista tulee vakiintuneita tapoja, jotka kantavat pitkälle tulevaisuuteen ja pitävät painon balanssissa. Kun laihduttaessa syödään usein ja kunnon ruokaa, elimistö ei mene säästöliekkitilaan ja yleivointi on koko ajan hyvä. On siis turhaa vitkutella pitkiä aikoja ilman hiilareita tai vähätellä rasvojen merkitystä. Kun saa edelleen nauttia ruuasta, ei laihduttaminen tunnu väkinäiseltä pakkopullalta ja sitä jaksaa jatkaa kauemmin.

Omaan perusruokavaliooni kuuluu niin peruna, riisi kuin gluteeniton pastakin. Lihoista syön kanaa, nautaa ja kalaa. Kasviksien ja juuresten kirjo on aivan älytön ja niistä voi loihkia vaikka mitä ihanuuksia! Maitoituotteista syön raejuustoa ja viljoja edustaa vanha kunnon kaurapuuro aamulla. Oliiviöljyä lisäilen runsaasti ruokiin, toki esim. naudan jauhelihan joukkoon sitä ei enää kannata lisäillä. Raaka fakta toki on, että terveellisesti syöminen vaatii muutamia hetkiä hellan ääressä. Kun itse tekee ruokansa hyvistä raaka-aineista, tietää taatusti mitä suuhunsa laittaa. Kannattaa myös kaupassa opetella lukemaan ruoka-aineluetteloita. Trust me. Jos sokeri on esimerkiksi jossakin listassa melko alkupäässä, se melkein kannattaa jättää hyllyyn. Tiedätkö esim. paljonko kaloreita on pienen pienessä suklaapähkinäpussissa? Helposti 500 kcal. Se on jo suuri siivu jonkun päiväkaloreista.

Liikunnasta iloa ja hikeä pintaan

Liikuntahan kannattaa aina. Hyvä peruskunto on edellytys kaikelle toiminnallemme. Laihduttaessa kannattaa kuitenkin miettiä, mikä on järkevää. Jos peruskuntosi on jo hyvällä tasolla, parin tunnin kävelylenkeillä ei juurikaan ole ihmeitä tekeviä vaikutuksia rasvan palamiseen. Suosi mieluummin korkeasykkeisiä HIIT-tyyppisiä harjoituksia uuvuttavan tasasykkeisen sijaan. Älä koskaan unohda lihaskuntoharjoittelua. Jos et halua käydä salilla, voit ihan hyvin tehdä liikkeitä myös kotona omalla kehonpainolla. Lihasten käyttö laihduttaessa on tärkeää, sillä miinuskaloreilla keho mieluummin ottaa energiaa lihaksista ja yrittää säästää rasvaa pahan päivän varalle. Itse olen muutaman kerran joutunut ihmettelemään ”minne ne lihakset sulivat” painoni pudotessa. Osan olen jo saanut takaisin, osa taisi hukkua postissa 😉

Jos siis luulet että itsekurisi on huonoin mahdollinen, mieti uudelleen. Oletko tosiaan lähtenyt liikkeelle niin, että pystyt käsi sydämellä sanomaan että olet nauttinut matkasta.? Kun elämäntapamuutos on pelkkää kieltämistä ja kieltäytymistä ja pakkoliikuntaa, tuloksesi eivät takuulla tule olemaan yhtä hyviä kuin mitä saat muuttamalla koko katsontakantasi laihduttamiseen. Muuta mieluummin elämäsi eliniäksesi kuin kroppaasii seuraavaksi kesäksi.

Ps. Muista että olen tekemässä postausta teidän lähettämien kysymysten pohjalta, joten jos jokin askarruttaa mieltä, heitä viestillä! 🙂