Kuulin erään personal trainerin kertovan, miten hänen asiakkaansa tulevat kysymään neuvoja kun paino ei laske tai kuntokäyrä ei nouse. Hänen pyytäessään lisätietoa ruokavaliosta tai liikunnasta, hän kokee usein saman ilmiön: asiakas pimittää tietoa. Paperilla kaikki näyttää hyvältä mutta jossakin kohtaa paljastuu, että vaikka paperilla ruokavalio on täydellinen, on sinne rivien väliin mahdutettu myös kaikenlaista pikkuevästä, ”joka nyt ei ollut mainitsemisen arvoinen”. Kun eväät alkavat olla salaisia herkkuhetkiä, joita ei pt:lle voi kertoa, ei pidä syyttää kuin itseään. Vaikka kuntoilukerrat näyttäisivät reiluilta paperilla, voi totuus olla että salilla on kyllä käyty, mutta ei siellä ole tullut edes hiki. Miten kunto-ohjaaja voi siis auttaa ihmistä, joka huijaa itseäänkin? Oletko sinä joutunut miettimään tavoitteidesi kanssa aidosti: Olenko todella tehnyt kaikkeni niiden saavuttamiseksi?

Minun, ja samoin varmaan monien muidenkin ihmisten, on vaikea myöntää itselleen epäonnistuneensa. Kun ostin aikoinani verkkovalmennuksen, jonka mainoksissa ennen-jälkeen-kuvat olivat hämmentävän kovia ja omissa kuvissa tuskin muutosta havaitsi, jouduin menemään syvälle itseeni. Haastoinko todella itseni salitreeneissä? Olisinko pystynyt pusertamaan itsestäni vieläkin enemmän? Sorruinko viikonloppuina syömään ruokaohjeiden vastaisesti? Valitettavasti luulin itsekin tehneeni kaiken oikein, mutta tulokset puhuivat puolestaan. Ja lopulta jouduin myöntämään: en ollut antanut kaikkeani. Hyvä puoli lienee, että pystyin sen itselleni myöntämään. Olin saanut tuloksia ja mennyt oikeaan suuntaan, mutta ne jotka panostivat ohjelmaan 110 prosenttisesti, olivat hurjan paljon minua edellä.

Entäpä ihmiset, jotka mielestään antavat kaikkensa, mutta tulosta ei synny? Personal trainerin väitteen mukaisesti uskon myös, että ammattilaisen ohjauksesta huolimatta, ihan kaikkea ei ole tehty nasta laudassa. Joskus elämäntilanne ei sitä sallikaan ja se on täysin ymmärrettävää. Kun on stressiä, kiirettä ja huolia elämässä, on vaikea sitoutua kuntoiluohjelmaan täysillä. Silloin on myös toki ymmärrettävä, että tuloksia on vaikeampi saada.

On täysin eri syödä tismalleen ohjeiden mukaisesti, kuin sallia itselleen ”omia herkkuja”. Tällöin menetetään kokonaisuuden taju, ja mikäli se tehdään vielä salassa, ongelma pahenee. Sen lisäksi että asia piilotellaan muilta, se usein poistetaan myös omasta mielestä, jottei se alkaisi niin kaduttaakaan. Ihan kuin ihminen söisi huomaamattaan.

Entä se harjoittelu? Kuntosalilla tai juoksupolulla käynti ei vielä itsessään auta ketään. Siellä pitää toteuttaa harjoitteluohjelmaa, joka laittaa kehon koville. Itse pelkäsin salilla liian suuria painoja. Luulin, etten jaksa nostaa niitä tai että satutan itseni. Niinpä tyydyin ”jumppailemaan” 10-15 toiston sarjoilla, joista ei loppupeleissä ollut tavoitteelleni mitään hyötyä. Vasta kun olen opetellut tekemään suuremmilla painoilla vain 4-5 toiston sarjoja, olen huomannut muutokset sekä voimatasoissa, että kehossa. Kehityttäkseen keho tarvitsee koko ajan suurempia vastuksia. Ihminen on luotu laiskuriksi, ja niin ollen kehoammekin pitää koko ajan näpäyttää kovemmilla harjoituksilla, jotta se tajuaa kasvaa ja kehittyä.

Muussa urheilussa pitää tulla hiki. Ihmisen täytyy hengästyä riittävän usein, jotta tämän kunto nousisi. On sanottu että kävely/juoksulenkki viikossa pitää kuntoa yllä, mutta ei juuri kohota sitä. Tasasykkeinen hölköttely tekee toki hyvää, mutta se ei itsessään kehitä mihinkään suuntaan. Ihminen tarvitsee välillä myös rajuja spurtteja, joissa elimistö tosissaan laitetaan shokkitilaan.

Jos sinusta siis tuntuu, että poljet paikallasi tai kehitys on kääntynyt jopa laskuun, mieti aina ensin: olenko nyt täysin rehellinen itsellesi. Jotta pääsisit tavoitteeseesi, joudut miettimään, oletko menneisyydessäsi tehnyt asioita oikein vai pitääkö jotakin tapoja muuttaa. Sen lisäksi joudut miettimään, oletko pystynyt antamaan muutokselle kaiken energiasi. Ja ennen kaikkea joudut pähkäilemään, pystytkö olemaan rehellinen itsellesi tekemisistäsi.

Kaikki treenitavoitteet alkavat ensin pääkopasta. Kun pää on kunnossa, kroppa seuraa kyllä 🙂