Itsekuri vs. tieto

Kuuntelin mielenkiinnolla TV2:n taannoista lihavuusiltaa. Siellä esitettiin monia hyviä pointteja lihavuuteen liittyen. Yksi Patrik Borgin lause jäi erityisesti mieleeni: ”Ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä kokee suurimmaksi ongelmakseen laihtua itsekurin puutteen. Tosin vain 5 prosenttia kokee ettei tietotaitoa laihtumiseen ole saatavilla.” Samalla hän sanoi suoraan että tutkimus on väärässä, ihmisillä on toki käytettävissään paljon tietoa, mutta suurin osa siitä on höpönpöppöä. En voisi olla enempää samaa mieltä, tässä syitä miksi.

Tunnen monenmonta ihmistä ja tutuntuttua, jotka ovat laihdutuskuurilla. Olen nähnyt mitä mielenkiintoisempia tapoja tehdä moista ja valitettavasti myös epäonnistumisia tai itsekuriongelmia, jotka eivät välttämättä liity mitenkään itsekuriin. Kun syödään väärin tai ei syödä ollenkaan, ei moista kauaa jaksakaan ja sortuessaan syytellään itsekuria. Syyt saattavat olla kuitenkin jossain muualla.

Usein hoetaan mantraa ”syö vähemmän, liiku enemmän”, ja tottahan se suuriksi osaksi onkin. Mutten sitten pitäisi tietää mitä saa syödä ja miten paljon ja miten kannattaa liikkua. Väitän että tässä kohtaa suurin osa laihduttajista lähtee metsään.

Syö hyvä ihminen!

Dieetti sanana on jo minusta väärin. Kyse on kuitenkin kokonaisvaltaisesta elämäntapamuutoksesta. Mitä tapahtuu dieetin jälkeen jos on kärsitty kuukausi pelkällä keitolla? Ihminen palaa vanhoihin tottumuksiinsa ja paino palaa takaisin. Siksi kannattaakin lähteä liikkeelle pienistä palasista, jotka on helppo upottaa arkeensa. Kun hiljalleen alkaa valita terveellisempiä vaihtoehtoja, huomaa kohta edistyneensä jo hurjasti eikä jokaisesta pullasta koe huonoa omaatuntoa. Hiljalleen uusista tottumuksista tulee vakiintuneita tapoja, jotka kantavat pitkälle tulevaisuuteen ja pitävät painon balanssissa. Kun laihduttaessa syödään usein ja kunnon ruokaa, elimistö ei mene säästöliekkitilaan ja yleivointi on koko ajan hyvä. On siis turhaa vitkutella pitkiä aikoja ilman hiilareita tai vähätellä rasvojen merkitystä. Kun saa edelleen nauttia ruuasta, ei laihduttaminen tunnu väkinäiseltä pakkopullalta ja sitä jaksaa jatkaa kauemmin.

Omaan perusruokavaliooni kuuluu niin peruna, riisi kuin gluteeniton pastakin. Lihoista syön kanaa, nautaa ja kalaa. Kasviksien ja juuresten kirjo on aivan älytön ja niistä voi loihkia vaikka mitä ihanuuksia! Maitoituotteista syön raejuustoa ja viljoja edustaa vanha kunnon kaurapuuro aamulla. Oliiviöljyä lisäilen runsaasti ruokiin, toki esim. naudan jauhelihan joukkoon sitä ei enää kannata lisäillä. Raaka fakta toki on, että terveellisesti syöminen vaatii muutamia hetkiä hellan ääressä. Kun itse tekee ruokansa hyvistä raaka-aineista, tietää taatusti mitä suuhunsa laittaa. Kannattaa myös kaupassa opetella lukemaan ruoka-aineluetteloita. Trust me. Jos sokeri on esimerkiksi jossakin listassa melko alkupäässä, se melkein kannattaa jättää hyllyyn. Tiedätkö esim. paljonko kaloreita on pienen pienessä suklaapähkinäpussissa? Helposti 500 kcal. Se on jo suuri siivu jonkun päiväkaloreista.

Liikunnasta iloa ja hikeä pintaan

Liikuntahan kannattaa aina. Hyvä peruskunto on edellytys kaikelle toiminnallemme. Laihduttaessa kannattaa kuitenkin miettiä, mikä on järkevää. Jos peruskuntosi on jo hyvällä tasolla, parin tunnin kävelylenkeillä ei juurikaan ole ihmeitä tekeviä vaikutuksia rasvan palamiseen. Suosi mieluummin korkeasykkeisiä HIIT-tyyppisiä harjoituksia uuvuttavan tasasykkeisen sijaan. Älä koskaan unohda lihaskuntoharjoittelua. Jos et halua käydä salilla, voit ihan hyvin tehdä liikkeitä myös kotona omalla kehonpainolla. Lihasten käyttö laihduttaessa on tärkeää, sillä miinuskaloreilla keho mieluummin ottaa energiaa lihaksista ja yrittää säästää rasvaa pahan päivän varalle. Itse olen muutaman kerran joutunut ihmettelemään ”minne ne lihakset sulivat” painoni pudotessa. Osan olen jo saanut takaisin, osa taisi hukkua postissa 😉

Jos siis luulet että itsekurisi on huonoin mahdollinen, mieti uudelleen. Oletko tosiaan lähtenyt liikkeelle niin, että pystyt käsi sydämellä sanomaan että olet nauttinut matkasta.? Kun elämäntapamuutos on pelkkää kieltämistä ja kieltäytymistä ja pakkoliikuntaa, tuloksesi eivät takuulla tule olemaan yhtä hyviä kuin mitä saat muuttamalla koko katsontakantasi laihduttamiseen. Muuta mieluummin elämäsi eliniäksesi kuin kroppaasii seuraavaksi kesäksi.

Ps. Muista että olen tekemässä postausta teidän lähettämien kysymysten pohjalta, joten jos jokin askarruttaa mieltä, heitä viestillä! 🙂

Vältä näitä virheitä elämäntaparemontissa

Me kaikki olemme varmasti jossain vaiheessa elämää ainakin ajatelleet pientä elämäntaparemonttia. Olkoonkin se sitten liikunnan lisäys, ruokavalion muutos tai muut pienet muutokset, käyrä lähtee helposti väärään suuntaan ja mopo karkaa niin sanotusti käsistä ellei muista ajatella kokonaisuutta. Joskus dieeteistä on enemmän haittaa kuin hyötyä, ja joskus ruokavalion muutokset menevät niin överiksi, että hyvän olon sijaan saamme vain puutostiloja. Ohessa on listattuna viisi virhettä, joihin itse olen sortunut kaikkiin. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis? Tunnistatko itseäsi näistä?

1. Maksimoi proteiini!

Proteiinibuumi jatkaa porskuttamistaan. Uusia proteiinituotteita löytyy hyllystä tuon tuosta, ja jopa jauhelihaa on alettu mainostaa proteiinituotteena. Sinänsä totta, että jauheliha on hyvin proteiinipitoista, mutta pitää muistaa että ihminen tarvitsee muitakin ravintoaineita. Itselläni lähti aikoinaan rahkan syöminen lapasesta kun tavoitteena oli lihaksen hankkiminen. Kun ruokavalio koostui pelkästä rahkasta ja satunnaisista proteiinipatukoista, tuloksena ei ollut suinkaan isommat lihakset, vaan ainaisesti turvonnut vatsa. Pitää muistaa että proteiini itsessään ei kasvata lihaksia, vaan siihen tarvitaan kovaa treeniä. Ja kyllä, paljon myös hiilaria! Toisaalta proteiinia tarvitaan myös lihasten ylläpitoon, etenkin jos ollaan dieetillä. Runsas proteiini yhdistettynä voimaharjoitteluun nimittäin säästää lihasmassaa, jos syödään miinuskaloreilla. Oletko sitten koskaan miettinyt paljonko proteiinia saat? Ellei tavoitteesi ole voimakas lihaskasvu, 1-1,5 g/painokilo on sopiva määrä. 70 kiloinen ihminen saa tämän määrän syömällä 3-4 250 gramman rahkapurkkia päivässä. Itse noin 85 kilon painoisena lihasmassaa tavoittelevana saisin vetää jopa 2 g/painokiloa kohden, joten rahkapurkkeja kuluisi päivässä seitsemän. Proteiinin lähteitä olisi kuitenkin hyvä vaihdella. Kana, kala ja myös punainen liha ovat aminohappokoostumukseltaan rahkaa parempia. Raejuusto sopii monien vatsaan rahkaa paremmin. Vähärasvainen juusto on myös oikea proteiinipommi.

Proteiini on siis tärkeä kehon rakennusaine, mutta ihminen tarvitsee muutakin. Muista siis syödä myös hiilihydraatteja ja hyviä rasvoja, kasviksia kuitujen lähteinä. Pelkällä proteiinilla ihminen ei porskuta eteenpäin eikä tavoita treenitavoitteitaan. Ylimääräisellä proteiinin syönnillä ei ole tutkittuja hyötyä, sen sijaan haittoja siitä on todettu. Pitäydy siis kohtuudessa 🙂

2. Välttele hiilihydraatteja kuin ruttoa!

Proteiinibuumin kanssa käsi kädessä kulkee usein hiilihydraattien välttely. Kun riisi, peruna tai pasta on kiellettyjen listalla ja syödään esimerkiksi pelkkää proteiinia ja rasvaa, jaksamisen kanssa joutuu usein taistelemaan. Pahin virhe mitä treenihistoriassani olen tehnyt, on ollut nimenomaan hiilareiden välttäminen keinolla millä hyvänsä. Jopa palautusjuoman hiilarit tuntuivat synniltä. Totuus on, että urheillessa hiilarit ovat välttämätön energianlähteemme, josta keho myös rakentaa itseään. Jos kehon kehittäminen on tavoitteena, treenitehot laskevat huomattavasti ja edistystä ei tapahdu ellei keho saa polttoainetta hiilareiden muodossa. Toisaalta hiilareiden vähentäminen on oiva keino jos haluaa pudottaa muutaman kilon. Tärkeintä on miettiä hiilareiden lähteitä. Keho ei osaa erotella mistä lähteistä hiilarit tulevat, joten periaatteessa on sama syötkö jäätelöä vai perunaa. Tärkeää on kuitenkin huomata hiilareiden ravintotiheys ja muut terveyshyödyt. Jäätelöstä saat jo muutamasta lusikallisesta kunnon kaloripommin, siihen päästäksesi saat mutustaa perunaa tai pastaa kaksin käsin. Perunan vitamiinit tai pastan kuidut tekevät kehollesi myös hyvää.

Älä siis lopeta hiilareiden syömistä edes dieetillä. Niiden vähentäminen ja hyvien hiilihydrattien lähteiden etsiminen toimii dieetillä paremmin kuin täysi kieltäminen.

3. Harrasta liikuntaa joka päivä!

Joskus ajatellaan että kun käy joka päivä salilla, lihas takuulla kasvaa. Tai jos juoksee joka päivä 10 kilometria, takuulla laihtuu. Totuus on kuitenkin että lihas kasvatetaan levolla ja syömällä. Muulla tavalla et jaksa nostaa koko ajan suurempia painoja. Jos juokset kuin hullumieli joka päivä, saat kyllä lenkkarisi pohjat kulumaan, mutta todennäköisesti uuvutat myös itsesi. Laihtuaksesi joutuisit juoksemaan todellakin kuin pieni kauris jos pelkkää kalorinkulutusta katsotaan, helpompaa kalorit on vähentää syömällä hieman vähemmän. Kehon pitää antaa palautua edellisestä treenistä ja väsyneenä ei kannata urheilemaan vääntäytyä. Toki joskus väsyttäessä pieni happihyppy piristää, mutta mitään sata lasissa-tyyppistä harjoitusta ei kannata tehdä, ellei kroppa kerran ole siihen valmiina. Tärkeintä on oppia kuuntelemaan kehoa ja liikkua silloin kun on varma että jaksaa kunnolla suorittaa treenin kunnialla. Väsyneenä tai rasittuneena treenaaminen voi joko pahentaa kropan väsymystilaa tai johtaa pahimmillaan loukkaantumisiin. Itse olen joskus vääntäytynyt salille jopa niin väsyneenä että olen yksin ollessani nukahtanut jalkaprässiin. Voitte ehkä kuvitella oliko tästä salikerrasta mitään hyötyä. Hyötyä sen sijaan olisi ollut mennä kotiin, syödä monipuolinen ateria ja vetää kunnon yöunet. Älä siis liioittele liikunnan suhteen ja kuuntele aina kehoasi 🙂

4. Syö niin vähän kuin mahdollista!

Ihmiset haksahtavat tähän ideologiaan yllättävän usein esimerkiksi kiloja pudottaessaan. On totta, että ihminen laihtuu syömällä vähemmän kuin kuluttaa. Se on tieteellinen fakta, johon on vaikea tehdä vastaväitteitä. Niinpä me usein päätämmekin olla syömättä. Vedämme mehukeittoja, ruuankorvikkeita ja litkimme vettä kuin hullut nälkää pitääksemme. Harhautuksena tässä on usein myös että jo muutaman päivän kaalikeittodieetillä paino laskeekin usein monia kiloja. Tämä ei tietenkään ole kaikki sitä kuuluistaa läskiä, vaan nesteitä ja suolistossamme olevaa töhnää. Tällainen pienehkö paasto ei tee ihmiselle pahaa, päinvastoin, mutta se ei todellakaan ole mikään dieettikeino, saati elämäntapa.

Syömättömyys kääntyy aina ihmistä vastaan jossain vaiheessa. Kun kaikki kiinteä ruoka on pannassa, keho alkaa voida huonosti kärsiessään puutostiloista ja ainaisesta nälästä, joka usein korreloituu keksikaapille verensokeriheilahteluissa. Pahinta lienee myös ihmisen säästöliekkiefekti, jolloin nälkiintynyt keho alkaa kerryttää kaiken saamansa ravintonsa läskiksi, ja lisäksi ottaa energiaa meidän lihasvarastostamme. Lopputuloksena on siis, että kehostamme häipyy lihasta ja tilalle tulee silkkaa rasvaa. Ja tämä siis kaikki sen vuoksi että syömme liian vähän. Liian harvat ateriavälit ja pienehköt kalorit ovat esimerkiksi naisilla suurin syy keskivartaloläskin kertymiselle. Syömällä pieniä aterioita tasaisin välein aineenvaihdunta pysyy koko ajan yllä ja rasva sulaa kuin itsestään. Kuulostaa miellyttävämmältä kuin ainainen nälässä olo, eikö?

Muista syödä siis kunnolla päivittäin! Jos haluat kuitenkin laihtua, pidä mielessä että 0,5-1 kiloa viikossa pitäisi olla maksimitahti painon vähenemisessä. Tähän tarvitaan usein noin 500 kalorin vaje kulutukseen nähden. Joskus aineenvaihdunta kannattaa myös startata uudestaan syömällä hippusen yli kulutuksen jos painonlasku tuntuu loppuneen. Syömättömyys ei ole siis ratkaisu mihinkään ongelmaan pitkällä aikavälillä.

5. Tavoittele kuuta taivaalta

Kun lukee fitness- tai muotilehtiä, tulee usein haaveilleeksi niistä vartaloista joita kuvissa näkee. Usein sitä lähtee salille tai lenkkipolulle mielessään joku tietty kuva ja pettymys on suuri kun vuodenkaan panostuksen jälkeen ei näytä siltä kuin tyypit lehtien kuvissa. Ensinnäkin pitää muistaa photoshopin olemassaolo ja että fitnesstyypitkään eivät näytä rasvattomilta lihaskasoilta vuotta ympäriinsä. Lisäksi on hyvä muistaa oman kehonsa rajat. Meillä kaikilla on erilaiset raajat, erilaiset ruumiinrakenteet ja fysiikat ja genetiikkakin näyttelee omaa osaansa. Pitää siis muistaa pyrkiä vain omaan parhaaseensa, eikä tullakseen jonkun kaltaiseksi. Jollakin lihas kasvaa paremmin kuin toisilla, toiset saavat rasvan palamaan vain urheiluruutua katsomalla- meitä on moneksi. Kun tiedostaa oman kehonsa, osaa myös muokata sitä parhaansa mukaan. Itse olen muodoltani melkoinen suorakaide, joten tiedän mahtavan v-muotoisen selän hankkimisen olevan kovan työn takana. Se ei estä minua tavoittelemasta sitä, mutta tiedostan myös ettei siitä muutamassa vuodessa tule fitness-tähtien kaltaista. Pitää osata siis iloita jo pienistä muutoksista, eikä olla tyytyväinen vasta valovuosien päästä siintävistä tavoitteista.

Toisaalta oman kehonsa vangiksikaan ei kannata jäädä. Kun ajattelutapana on ”mut nyt on luotu tämmöiseksi” ei myöskään kanna mihinkään. Kehoaan pystyy oikealla treenillä ja ravinnolla muokkaamaan yllättävän paljon! 🙂

Tervettä järkeä kaikkien elämäntaparemonttiin! 😀

Kielletään kaikki?

Sokeriton syyskuu. Se on meneillään nyt monilla. On myös tipatonta tammikuuta, hiilaritonta helmikuuta, munatonta maaliskuuta, jälkkäritöntä joulukuuta, vai mitä kaikkia näitä nyt jo onkaan? Onko kaiken kieltäminen oikotie onneen?

Jos eri lähteitä on uskominen, oikeastaan mitään ei voi enää syödä. Maitotuotteet ovat pahasta. Sokeri lihottaa. Vehnä turvottaa. Margariini tappaa. Mitä sitä enää uskaltaa suuhunsa laittaa?

On totta, että kaikki ruoka ei ole ihmiselle terveellistä. Ihminen ei tarvitse toimiakseen esimerkiksi sokeria tai maitoa. Ihminen tarvitsee toimiakseen kyllä energiaa ja luusto kalsiumia. Pahinta lienee, että ihmiset eivät välttämättä tiedä mitä syövät. Einesten ruoka-ainesisällöstä ei aina ota selvää ja muka terveellisistä proteiinipatukoista löytyy asioita, joita täytyy joskus ihan googlettaa.  Listaan tähän alle muutamia asioita, joiden syömisestä kiistellään. Omat kokemukseni ko. asioista eivät tarkoita että listaamani asiat olisivat automaattisia totuuksia, kukin päättää lopulta itse mitä suuhunsa laittaa. Olen kärsinyt pitkään tuntemattomista vatsavaivoista, joita on tutkittu ilman selkeää lopputulosta. Lopuksi ratkaisu löytyi muutaman ruoka-aineen poisjättämisellä. Siitä alempana lisää.

Sokeri

Sokerittomalla syyskuulla on minusta pointtinsa. Ihmiset saavat puhdasta sokeria nimittäin yllättävän monista asioista. Jos ei yhtään tutustu syömiensä ruokien sisältöön, tulee luultavasti syötyä liikaa sokeria. Lähestulkoon kaikki vähärasvaisina mainostettavat tuotteet saavat makunsa sokerista. Sokeria on niin jogurteissa, kastikkeissa, säilykkeissä, mysleissä kuin ketsupeissa ja kyllä, sitä on myös todella monissa proteiinipatukoissa. Sokeri mainitaan usein myös toisilla nimillä, kuten glukoosisiirappi, xylitol, maltitoli ym. terveellisimmiltä kuulostavat aineet. On kuitenkin eri asia syödä vahingossa piilosokeria, kuin vetää tiedostavasti jättimääriä jäätelöitä, karkkeja tai leivonnaisia. Sokeri on koukuttava, huumaannuttavan tunteen aiheuttava aine, johon jää helposti koukkuun. Sokeri on usein myös se, jolla lohdutamme itseämme stressaavan päivän jälkeen tai ihan vain jos olemme syöneet muuten huonosti. Sokeriton syyskuu voi siis katkaista parhaassa tapauksessa riippuvuussuhteen, tai toisaalta saada meidät havannoimaan paremmin, missä kaikessa ruuassamme sokeria on. Itse käytän sokeria todella vähän, mutta osaan nauttia myös makuhetkistä. Liiasta sokerista tulen kuitenkin pienehköön huppeliin, joka ei minusta ole erityisen mukava olotila. Siksi välttelen övereitä 🙂

Maitotuotteet

Tästä kiistellään nykyään kovin. Kouluissa siirrytään parjattuun rasvattomaan maitoon ja jotkut syyttelevät eri tahoja. Maito on aina ollut läsnä lapsuudessamme ja sen juominen aiheuttaakin voimakkaita tunnetiloja. Olen samaa mieltä rasvattoman maidon turhuudesta, mikäli sitä oikeasti voi maidoksi kutsua. Lapset lihovat kyllä, mutta tuskin pelkällä maidon juonnilla. Maidon rasva on terveellistä rasvaa, joten maito kannattaakin juoda mielestäni niin luomuna kuin mahdollista. Itse söin aikoinani litrakaupalla maitorahkaa ja join ruokajuomana kevytmaitoa. Aiemmin mainitsemani vatsavaivat loppuivat kun lopetin molempien käyttämisen vaikka minulla ei todettukaan laktoosi-intoleranssia. Joskus pitkän tauon jälkeen rahkapurkin vetäminen toi pahan olon takaisin. Olen onnellinen että huomasin eron entiseen. Laitan kahviinikin nykyään kaurajuomaa maidon sijasta. Kalsiumia saan mm. raejuustosta, joka ei aiheuta minulle mitään vaivoja. Onko maito siis turvallista? Jos olet varma ettet saa siitä oireita, niin ole hyvä! Kiinnitä kuitenkin huomiota maidon laatuun ja suosi tässäkin luomua 🙂

Rasva

Rasva lihottaa. Kyllä. Kukaan ei väitä vastaan, etteikö rasva olisi energiatiheintä ravintoamme. Jos siis haluaa syödä enemmän, kannattaa syödä vähärasvaista. Kohtuus on kuitenkin kaikki kaikessa, sillä rasva on yksi tärkeimmistä elimistömme tarvitsemista aineista! Rasvan laatuun kannattaa myös kiinnittää huomiota. Pääosa saamastamme rasvasta olisi hyvä tulla ns. hyvistä rasvanlähteistä kuten pähkinöistä, oliiviöljystä, siemenistä, lohesta jne. Ns. kovat rasvat liiallisessa määrin tekevät tuhoa verisuonistossamme, mutta niitäkin tarvitaan! Viimeisempien tutkimusten mukaan kovat rasvat säätelevät hormonituotantoamme ja sisältävät todella tärkeitä aminohappoja, joita erityisesti habaa kasvatteleva jantteri tarvitsee. Itse pidän huolta siitä, että ainakin yksi päivittäinen ateriani on punaista lihaa. Loput rasvanlähteeni ovat oliiviiöljy, jota lurauttelen jopa aamupuurooni ja kahteen muuhun ateriaani. Ja olenko lihonnut? En. Voivatko hiukseni ja ihoni paremmin? Kyllä. Älä siis pelkää rasvaa. Se ei lihota jos kokonaiskalorisaantisi on kunnossa. Ja kyllä, polttaakseen rasvaa sinun täytyy myös saada sitä.

Viljatuotteet

Ihminen tarvitsee kuituja, jotta elimistö toimii normaalisti. Viljatuotteet ovat hyvä kuidunlähde, mutta eivät todellakaan ainoa. Viljat aiheuttavat myös monille vatsavaivoja ja gluteenittomat ruokavaliot ovat jopa nykyään muotia, vaikka harvalla viljaa välttelevällä on edes keliakiaa. Kuulun itse tähän ryhmään. Kun vatsavaivani yltyivät aina spagettilautasellisen syötyäni, kävin keliakiatestissä ja petyin kun minulla ei todettukaan kyseistä tautia. Miksi vatsani siis oli koko ajan kipeä ja pitsan vedettyäni päädyin oksentelemaan koko yön vessassa? Tutkittuani aihetta, huomasin että en ollutkaan allerginen viljalle vaan elimistöni ei pystynyt käsittelemään viljassa esiintyneitä hiilihydraatteja. Näin ollen vehnän, rukiin ja ohran jättäminen kokonaan pois ruokavaliostani pelasti minut monelta vaivalta. Gluteeniton pitsa, joka oli valmistettu vehnätärkkelyksestä aiheutti samanlaiset vatsavaivat, joten melko tarkkaan joudun jatkossa katsomaan myös gluteenittomien ruokien sisällön. Jos itse kamppailet ilmapallon kanssa vatsassasi, kokeile olla pari viikkoa ilman viljoja ja katso huomaatko eron. Jos vilja ei aiheuta mitään allergisia oireita, se on vallan hyvää ravintoa. Muista että vaaleassa ja tummassa leivässä on yhtä paljon kaloreita, mutta tummassa on paljon enemmän terveellisiä kuituja. Leivänpuputtaminen kannattaa kuitenkin pitää aisoissa, sillä ne sisältävät paljon hiilihydraatteja, joista saatat saada yllättävän paljon yllätyskaloreita. Kuitua saat myös vihanneksista ja marjoista, joissa on paljon muitakin voimaannuttavia aineosia!

Summasummarum? Kaiken kieltäminen ei ole ratkaisu järkevään painonhallintaan tai terveempään elämään, mutta joskus emme tiedä miten pahaa jokin asia elimistöllemme tekee, ennenkuin olemme hetken ilman sitä. Jos siis olosi on huono ja peilistä heijastuu ankea ilme, kokeile ihmeessä olla ilman sokeria, maitoa tai viljoja. Jos huomaat eron, taakka harteillasi helpottuu varmasti! Jos kaipaat muutamaa kiloa pois lanteiltasi, kokeile kuukausi ilman sokeria ja katso, onko sillä merkitystä. Jos taas olosi on mitä mainioin ja voit syödä mitä tahansa, älä turhaan stressaa. Tärkeintä on löytää ruokavalio, joka toimii juuri sinun kehollesi ja sinun tavoitteillesi!

Dieetti, joka ratkaisee kaikki ongelmasi?

Kuuntelen muutaman naisen kahvilakeskustelua viereisestä pöydästä:

”Kyllä taas pitäisi muutama kesäkilo saada pois. Mistä niitä oikein tulee?”

”Mä olen ajatellut aloittaa kaalikeittodieetin. Viimeks sain sillä viikossa neljä kiloa pois”

”Joo, mulla se rahka ja ananas toimii parhaiten”

Yksi nainen on selkeästi hiljaisempi. Lopuksi hän tokaisee vain:

”Kyllä minusta on parempi elää niin, ettei tarvitse koko ajan miettiä dieettiä”.

Hän on täysin oikeassa.

HELP?!

Mitäpä sanoisin että älä vain aloita mitään dieettiä? Pitäisitkö minua ihan pimeänä tyyppinä? Niin monet ovat laihtuneet kautta aikojen ties millä poppakonsteilla, hikoillen ja nälästä kärsien. Jos tv-shoppiin on uskominen, laihtua voi myös levittämällä vatsan aluelle geeliä ja tunkea itsensä jonkinnäköiseen sukkaan. Sitten voi istua sohvalla ja kas, rasva lähtee itsestään. Hölynpöppöä! Ihminen voi poistaa muutaman kilon nestettä kyseisellä tavalla, mutta rasvaa kehosta ei kyllä lähde. Laitapa käsi sydämelle ja mieti, montako hurjalla dieetillä ollutta ihmistä tunnet, jotka ovat onnistuneet pudottamaan painoa, mutta onnistuneet säilyttämään saavuttamansa tulokset?

Järkevä rasvanpudotustahti on noin 0,5-1 kiloa viikossa. Järkevällä tarkoitan että jos haluat oikeasti eroon pelkästä rasvasta. Itseään nälässä pitämällä kyllä laihtuu, mutta suurin osa lähtevästä painosta on lihasta. Se ei ole tietenkään toivottavaa kummallekaan sukupuolelle. Laihduttaessa tärkeintä onkin muistaa syödä. Kun syö 4-5 pientä ateriaa päivässä, nälkä ei pääse yllättämään ja silloin haksahtaa harvemmin äkkiherkkuihin, jotka yleensä sisältävät liikaa kaloreita. Laihduttaminen on pitkä prosessi ja siinä tarvitaan kanttia, siksi kannattaakin muuttaa ajatteluaan. Unohda kokonaan dieetit ja hanki itsellesi uudet paremmat elämäntavat.

Ihminen ei pysty olemaan dieetillä koko elämäänsä. Siinä kärsii kehon lisäksi jo mielenterveyskin. Siksi painonhallinta on paljon tärkeämpää kuin jatkuva laihtuminen. Kun kokonaisuus on hallussa, paino putoaa järkevällä tavalla ja mikä kaikesta tärkeimpää- painonpudotus on pysyvää! Yleissääntönä lieneekin että mitä nopeammin painoa pudotat, sitä nopeammin se tuppaa tulemaan takaisin. Seuraa painoa pudottaessasi viikon keskiarvoja keskenään ja pidä tosiaan mielessä, että jos painosi putoaa reilusti yli kilon tahtia, kannattaa ehkä syödä jo vähän enemmän.

Jos rehellisiä ollaan, olen itsekin ollut dieetillä. Ja monellakin. Viimeksi olen pudottanut painoani 10 kiloa, mikä on tietenkin saavutuksena ihan kiitettävä. Söin miinuskaloreilla ja harrastin paljon aerobista, salillakin tein paljon kahvakuulajumppaa ja hinkkasin vatsalihasliikkeitä tappiin asti. Dieetin jälkeinen kehonkoostumusmittaus oli kuitenkin karu: pudottamistani kiloista 7 oli läskiä mutta peräti 3 kiloa oli lähtenyt lihasmassasta. Siitä lihasmassasta, jota olin vuosikausia kerännyt! Nyt se oli sulanut pois parissa hassussa kuukaudessa. Lopputuloksena olin siis 10 kiloa kevyempi mutta entistä tyytymättömämpi omaan kehooni.

Tästä viisastuneena kannustankin kaikkia välttämään lehtien ja tv:n mainostamia ihmedieettejä, joilla luvataan ihmeitä. Ihmeitä voi tapahtua, mutta se, mitä dieetin jälkeen tapahtuu on paljon tärkeämpää kuin itse dieetti. Jos peruselämäntapasi ovat kunnossa ja 80 prosenttia ruokailusta sujuu täydellisesti, pystyt nauttimaan myös elämän herkuista pelkäämättä koko ajan vaa’an lukemaa.

Samaa mieltä, eri mieltä? Kerrohan 🙂

Iloa pimeneviin iltoihin! 

Treenaajakin tarvitsee tukea

Oletko joskus naureskellut ystävällesi, joka tuo bileisiin omat sapuskansa ja syö muovipurkeistansa kun muut nauttivat grillin herkuista? Oletko joskus nakellut niskojasi, kun valmistat mutakakkua ja joku ei suostukaan syömään sitä? Ehkä ei kannattaisi, voit tahtomattasi loukata ystävääsi.

Elämäntavat ovat valinta.

Kuulun niihin ihmisiin, joille on naureskeltu niin töissä kuin bileissäkin. Olen myös se kaveri ”joka on aina jollain kuurilla”, tai keneltä voi kysellä että ”mikäs dieetti nyt on menossa, syötkö pelkkää kaalia?” Lopulta kukaan ei enää kysy lähtemään minnekään kun ”sille on se syöminen niin vaikeeta”. Loppujen lopuksi tunnen oloni aina oudoksi ja yksinäiseksi sudeksi, vaikka päinvastoin pitäisi tuntea iloa siitä, että hei, mulla on nää eväät ja nää riittää. Monissa bilekutsuissa lukee OPM, mutta harvemmissa OES (omat eväät sallitaan).

Elämäntavat ja harrastukset ovat aina oma valinta. Itse olen valinnut elää niin terveellisesti kuin pystyn. Hyvä on, käyn salilla neljästi viikosta ja punnitsen ruokaani, mutta ei se muuta minua ihmisenä minnekään. Osaan pitää hauskaa, tehdä tyhmiä juttuja ja elää täysillä. En mässytä mitä sattuu, enkä oikeastaan juo alkoholiakaan, mutta tekeekö se minusta tylsimyksen tai vaikean ihmisen? Valitettavasti monista näin on. Silloin on ehkä väärässä seurassa.

Tie on joskus yksinäinen.

Elämäntaparemontti tai ylipäänsä terveellisesti eläminen ei ole koskaan helppoa. Houkutuksia on joka puolella ja totta kai kotisohva ja sipsipussi on helpompi vaihtoehto kuin salikamojen kanssa salille lähteminen ja koko ajan broileripaketin kanssa keittiössä hääriminen. Tärkeintä on ymmärtää että olotila salin ja broilerin jälkeen verrattuna sohvaan ja sipsipussiin on lähes euforinen.

Joskus tie on yksinäinen. Meillä kaikilla ei ole ympärillämme samalla tavalla ajattelevia, tai edes samaa lajia harrastavia ihmisiä. Kenen kanssa silloin jakaa kokemuksiaan ja erityisesti kenelle kertoa kun on meneillään heikko hetki? Jos mieli tekee jäätelöä, tarvitsee ihmisen joka sanoo että, otetaanpa pari porkkanaa eikä ihmistä joka innostuu ja vie sinut lähimmälle jäätelökioskille. Se on pahin palvelus, jonka voisi tehdä.

Salilla voi käydä yksinkin, mutta tukea kaikkeen ympärillä tarvitsee. Mistä sitä sitten saa, ellei lähipiiristä löydy ketään? Itse olen löytänyt paljon muita blogeja, jotka innostavat joka kerta. Minulla on kaukana asuva ystävä, jolle liikunta on yhtä suuri intohimo, ja jolle keittiövaaka on myös paras ystävä. Näemme harvoin, mutta puhumme treenistämme sitäkin enemmän. Ja joka kerta erkanemme täynnä iloa ja virtaa!

Jos siis tunnet jonkun, jolle liikunta ja terveys on intohimo, anna hänen nauttia siitä ja kannusta parhaasi mukaan! Hän saattaa tarvita sitä kaikkein kipeimmin juuri sillä hetkellä.

Rakkautta treeniin- ja ystäviin 🙂

Näe itsesi joskus toisen silmin

Olen puhunut viime aikoina paljon ystävieni kanssa omasta ja toisten kehonkuvasta. Yllättävintä lienee, että kaikki näkevät oman kehonsa täysin erilaisina kuin muut. Siitä mieleeni pulpahtikin ajatus, pitäisikö omaa kehoaan katsella joskus täysin uusin silmin? Voisiko siitä jatkuvien puutteiden sijaan löytääkin joskus jotain hyvää?

Ihmiset yleisesti inhoavat itsessään kohtia, joihin kukaan muu ei kiinnitä mitään huomiota. Olkoon se kasvojen piirre, ominaisuus tai lihas- kukaan ei takuulla arvostele sitä yhtä rankasti kuin sinä itse. Joku nainen saattaa hävetä isoja pohjelihaksiaan. On olemassa ryhmä naisia, jotka haluaisivat juuri sellaiset pohkeet. Jotakuta saattaa ahdistaa leveät hartiat, juuri sellaiset, joista monet vain haaveilevat. Esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin aina silmien väristä jalkojen pituuteen. Meitä on niin moneksi! Kun joku ystävistäni käyttää itsestään sanaa ”iso” tai jopa ”läski”, kuulostaa se minun korvaan pahalta. Itse en nimittäin arvioi ystävääni tämän koon perusteella, saati että onko sillä minulle mitään väliä. En ole välttämättä edes huomannut tämän olevan sen isompi kuin joku muukaan. Mutta auta armias, itseään ruoskii päivittäin peilin edessä ja ottaisi sentin pois tuosta ja pari kiloa tuolta, ja tämä taistelu jatkuu päivittäin.

Sanoin kerran ystävälleni, jonka kanssa olin salilla miten olin kadehtinut sinne tulleiden poikien kuntoa. Itsestä tuntui, etten ikinä tulisi näyttämään samanlaiselta. Ystäväni vastasi siihen, olinko miettinyt että he voisivat ajatella samalla tavalla minusta. He olivat selkeästi lyhyempiä, ja olisivat hyvin voineet ajatella, että olisivatpa hekin yhtä pitkiä kuin minä. Tämä pysähdytti minut ajattelemaan, pitääkö hyviä puoliaan tosiaan niin itsestäänselvyytenä, että kykenee huomaamaan vain puutteensa?

Kun jatkuvasti on tyytymätön kehoonsa, alkaa negatiivisuuden kierre, josta on vaikea päästä eroon. Kun alavatsapömpöstä tulee koko elämä, ei mikään tunnu miltään ennenkuin on käynyt joka ilta tekemässä jalan nostoja ja staattisia vatsalihasliikkeitä ja rukoillut kaikkia jumalia että pömppö häviäisi. Ja siinä samalla missaa niin monta ihanaa asiaa itsestään. Siksi kannustankin kaikkia tekemään seuraavanlaisen harjoituksen. Toinen osa tehdään itsekseen ja toiseen tarvitaan hyvä ja rehellinen ystävä.

1) Seiso peilin edessä vähissä vaatteissa ja mieti kolme kohtaa kehostasi, joista olet todella tyytyväinen. Ne voivat olla myös kokonaisuuksia, kuten esimerkiksi pituus, ryhti tai tasapainoinen vartalo. Ne voivat olla myös todella pieniä, kuten pohkeet tai vaikkapa poskipäät, ellet parempaa keksi 😀 Totuus on, että jokaisesta meistä täytyy löytyä nuo kolme kohtaa. Tärkeää on myös ettet samalla etsi itsestäsi virheitä, kerrankin.

2) Pyydä ystävääsi katselemaan sinua. Jos pystyt, tämä olisi hyvä tehdä mahdollisimman niukoissa vaatteissa, esim, shortseissa ja tank-topissa, ellet ihan nakuna halua olla. Pyydä ystävääsi kirjaamaan ylös kolme kohtaa itsestäsi, joita hän pitää erityisen viehättävinä. Ne voivat olla myös joko suurempia kokonaisuuksia tai ihan pienenpieniä yksityiskohtia. Älä kuitenkaan anna hänelle etukäteen vinkkejä omista käsityksistäsi. Kun pyydät häntä kertomaan huomiosi, saatat yllättyä! Useimmiten muut nimittäin huomaavat sinussa asioita, joihin et itse ole kiinnittänyt huomiota ollenkaan.

Me kaikki tarvitsemme välillä lepoa kropastamme ja sen arvostelusta. Kun keskittyy välillä hyvään, jaksaa paremmin sitten kehittää niitä huonompiakin.

Jotta tämä ei menisi yksinpuheluksi, kerro minulle ihmeessä mitkä sinun kolme parasta kohtaa kehostasi olivat? 🙂

 

Tavoitteellinen treeni

Ihmisillä on erilaisia syitä treenata. Jotkut asettavat itselleen tavoitteita, toiset harrastavat urheilua vain sanoakseen käyneensä salilla koska se on niin pop. Joillekin päämäärä voi olla ottaa hyviä peppuselfieitä uusissa trikoissa, you name it. Ilman päämääriä salilla tai lenkkipoluilla heiluminen on toki täysin ok, mutta jos tuloksia odottaa, on hyvä tehdä itselleen jonkinlainen game plan. Tässä omat top 3-kikat moisten luomiseen.

1) Keksi itsellesi päämäärä

Mieti mikä sinua motivoisi liikkumiseen? Haluatko pudottaa painoa? Haluatko treenata vaikkapa maratonille? Haluatko vain näyttää paremmalta tai haluatko kohottaa yleisesti kuntoa ja jaksamista? Mikä tahansa syysi onkin, on tärkeää tiedostaa minne on menossa. Jos et keksi mitään päämäärää, voi liikunta täysin olla sinulle myös ajanvietettä tai tapa rentoutua. Tämäkin on jo päämärä sinällään. Sinun kannattaa myös asettaa itsellesi aikarajoja. Muista kuitenkin ettei Roomaakaan rakennettu vuodessa, joten älä tee liian lyhyitä aikatavoitteita. Jos olet viime aikoina viettänyt aikaa sipsipussin kanssa sohvan nurkassa, ei kannata asettaa tavoitteekseen triathlonia kuukauden päähän. Ainakaan jos haluat selvitä hengissä maaliin. Sekä laihduttaminen kuin lihaksen kasvatuskin vievät aikaa, tarvitset siis pitkäpinnaisuutta ja päämäärätietoisuutta. Rasvaa kannattaa polttaa n. 0,5 kiloa viikossa ja lihaksen kasvutahdille on fysiologisia esteitä, joten itselläni on toiminut hyvin asetetut tavoitteet noin 9-12 kuukauden päähän. Tuloksia näkyy tietenkin jo ennen!

Päämäärän kannattaa olla myös helposti mitattava. Jos haluat olla kiinteämpi, isompi tai erilainen, on hyvä määritellä miten paljon ja miten se mitataan. Vaaka itsessään ei ainoana mittarina ole hyvä, sillä ihmisten kehonkoostumus vaihtelee. Mittanauha tai valokuvat matkan ajalta ovat parempia vaihtoehtoja. Kannattaa määritellä myös jotakin mitattavia määreitä, esim kiloja tai senttejä. Jos haluat painaa vuoden päästä 10 kiloa vähemmän, matkaasi on helpompi seurata ja tavoitteesi on selkeämpi kuin ”haluan vain olla hoikempi”. Lihasmassaa kasvattaessa kannattanee turvautua kehonkoostumusmittauksiin. Itselläni on tavoitteena esimerkiksi lisätä lihasmassaa 3-4 kiloa vuoden aikana, erityisesti ylävartaloon. Huomaathan että tavoitteesi pitää olla saavuttettavissa. Ihmisen ruumiinrakenne vaikuttaa jo itsessään, tuskin pystyt siis valikoimaan netistä kuvaa ihmisestä, jonka kaltaiseksi haluat tulla. Inspiraatioksi kuvia on kuitenkin hyvä käyttää. Älä siis himoitse kuuta taivaalta.

Jos tavoitteesi on vain voida paremmin, mieti silti miten sitä voisi mitata. Testaa jaksatko juosta tietyn matkan nopeammin, hengästytkö vähemmän arjessa, paranevatko terveysvaikutukset jne. Kun liikunnalla on jokin selkeä syy, siitä motivoituu yleensä paremmin.

2) Kehitä välitavoitteita ja seuraa edistymistäsi

Vuosi saattaa kuulostaa pitkältä ajalta, siksi kannattaakin pilkkoa tavoitteitaan pienempiin osiin. Jos tavoitteenasi on pudottaa painoa 20 kiloa vuodessa, jaa se aluksi per kuukausi. Näin ollen projektiasi on helpompi seurata, eivätkä tavoitteet tunnu ylivoimaisilta. Jos tavoitteesi on kaventaa vyötäröä 10 sentillä, mittaa se kuukauden välein, jotta näet missä mennään. Välitavoitteiden seuranta on hyväksi siinä mielessä, että pystyt helposti näkemään oletko menossa oikeaan suuntaan. Jos et ole, ei ole vielä myöhäistä korjata asioita. Jos paino pysyy samana tai jopa nousee, teet takuulla jotain väärin. Ravinnon osuus erityisesti rasvan poltossa on äärettömän tärkeää, joten siihen on helppo tehdä muutoksia, jotta vuoden päästä siintävä tavoitteesi on saavutettavissa. Jos haluat juosta maratonin ensi kesänä, haasta itseäsi joka kuukausi juoksemaan pidempään tai nopeammin, jolloin huomaat edistyväsi. Seuraa kehonkoostumustasi kuvista, kuukaudessakin siinä pitäisi jo alkaa näkyä muutoksia, jos olet tehnyt asioita oikein. Välitavoitteiden saavuttaminen myös yleensä lisää motivaatiota! 🙂

3) Go for it!

On täysin turhaa tehdä tavoitteita, jos ei ole valmis näkemään vaivaa niiden saavuttamiseksi. Monet haluavat laihtua ja näyttää paremmilta, mutta vain harvat alkavat tehdä työtä moisen eteen. Kehon muokkaus vaatii nimittäin vaivaa. Harvat meistä voivat rellestää yöt läpeensä ja syödä mitä tahansa ja silti näyttää hyviltä, sori. Tunnen myös useita ”aloitan maanantaina”-tyyppejä, mutta minulle on jäänyt epäselväksi mitä maanantaita he tarkoittavat. Tuskin voit juosta maratoniakaan ellet harjoittele lajinomaisesti nimenomaan juoksua. Lenkkipolulle pitää siis löytyä aikaa. Usein tavoitteellinen treenaus lohkaisee palan elämästäsi, ole siis siihen varautunut. Ystäväpiiri voi vaihtua, parisuhde kärsiä, aikaa ei löydy enää jokaviikkoisiin ryyppyreissuihin tai krapulapitsoille. Toisaalta se voi tuoda elämääsi paljon hyvää: hyvinvointia, onnellisuutta, elämän hallintaa.

Itse olen huomanut olevani onnellisempi kun voin hallita kehoani. Kun saan syödä punnitsemani ruuat ja käydä tietyn määrän treenaamassa, muutkin elämän osa-alueet tuntuvat hallittavilta. Kaikki meistä reagoivat elämänmuutokseen eri tavoin ja yksilölliset erot ovat täysin sallittuja. Jos nautit nykyisestä elämäntyylistäsi, miksi sitä pitäisi vaihtaa?

Mieti siis oletko tyytyväinen oloosi tai kehoosi. Jos et ole, tee suunnitelma ja seuraa sen edistymistä. Haaveilu on sallittua mutta onnistujan tekee se, miten niitä kohden etenee 🙂

Ovatko pilleripurkit oikotie onneen?

Tämä postaus käsittelee lisäravinteita, joita käytän. Menneinä vuosina kaapistani löytyi jos jonkinlaista purkkia ja purnukkaa ja jääkaapistani pelkkää rahkaa. Olo oli kuin tosibodarilla mutta olivatko tulokset mairittelevia? Eivät todellakaan. Ihminen ei tarvitse kymmentä eri lisäravinnetta kehittyäkseen. Silti lisäravinteista on tutkittua hyötyä jos kolme muuta perusasiaa ovat kunnossa: 1) tarpeeksi kova treeni, 2) oikeanlainen ravinto ja 3) palautuminen.

Muutama vuosi sitten ottamani kuva lisäravinnekaapista. Kaikki ruokaympyrän värit edustettuina? 😀

Yllä valokuvien hautausmaalta löytämäni kuva muutaman vuoden takaa. Siinä on ladottu lisäravinnekaappini sisältö pöydälle. Kuka oikeasti tarvitsee näin paljon pillereitä ja jauheita? Näen ainakin kahta eri rasvanpolttajaa, lisänä vihreää teetä ja rasvansitojaa? Täysproteiinijuomaa, joka oli niin pahaa ettei sitä pystynyt juomaan oksentamatta. Mitä nuo pilleritkin ovat? Proteiinia aamuksi ja kaseiinia yöksi, patukkaa.. huhhuh. Seuraavassa kuva kaappini nykyisestä sisällöstä ja pienet selostukset miksi tällä hetkellä moisia käytän:

Nämä vie paljon vähemmän tilaa 🙂

OMEGA 3 RASVAHAPOT

Näitä nappaan aina aamulla. Ne tekevät hyvää aivoille ja sydämelle, mutta niillä on myös kuntoilijalle tärkeä ominaisuus: ne ylläpitävät ja kasvattavat lihasta. Omega 3-puutostila voi johtaa myös kehon glutamiinitasojen romahtamiseen, joka puolestaan nakertaa vartalosi lihastasapainoa. Sanomattakin on selvää että omegat auttavat myös vastustuskyvyssä ja on todettukin että riittävä annos oikeanlaista omegaa voi pitää flunssat poissa. Jos olet dieetillä, voit huoletta tuplata tai jopa triplata annoksesi.

NOKKONEN

Ihmeyrtti. Jos jaksaisi, näitä voisi poimia myös itse pellon laidalta, kuivata ja heittää ruuan sekaan. Itse olen laiskimus ja popsin moiset pillereinä. Tässä yrtissä on paljon kalsiumia, piitä sekä magnesiumia. C-vitamiinia se sisältää kolmekertaisesti appelsiiniin verrattuna. Huomaa, että nokkonen nostaa hemoglobiinia. Näppärää nokkosessa on myös, että se edistää muiden ravinnosta saatujen ravintoaineiden imeytymistä. It’s a win-win. Nokkonen tekee hyvää myös iholle ja hiuksille- kokeile ihmeessä 🙂

MONIVITAMIINI

Jos haluaa turvata ravintoaineidensa saannin, yksi monivitamiinitabletti päivässä ei ole pahaksi kenellekään. Yllä mainittu nokkonen auttaa niitä imeytymään.

PRE WORKOUT LATAUSJUOMA

Viime aikoina olen löytänyt kaksi uutta aluevaltausta. Ennen salia juotava latausjuoma, sekä treenin aikana juotava intrajuoma. Palkkarin olen jättänyt pois.

Joskus ennen treeniä olo voi olla voimaton tai tuntuu ettei vireystila ole täysin kohdillaan treeniä ajatellen. 20 minuuttia ennen salia vedetty latausjuoma auttaa tähän ongelmaan. Huomaan nopeasti, miten ihoa suorastaan kihelmöi kun tämä alkaa toimimaan. Tällä hetkellä käytössäni on SportLifen Pre workout-tuote. Se sisältää mm. BA:ta, L-arginiinia, L-tyrosiinia, tauriinia ja kofeiinia. Nämä kyseiset ainesosat auttavat puskuroimaan maitohappoja, vilkastuttavat verenkiertoa ja saavat aikaan pumppia. Näin ollen vireystila nousee ”satumaisesti”. Jos et halua sijoittaa moisiin pulvereihin, voit nauttia puoli tuntia ennen treeniä myös kahvikupposen, sekin vaikuttaa positiivisesti treeneihisi.

INTRAJUOMA

En siis juo salilla pelkkää vettä. Toki se maistuisi hikoillessa, mutta tuloksena olisi usein vain vessassa ramppailu. Itselläni tällä hetkellä on käytössä Fastin tuote. Tämä juoma sisältää paljon hyviä aminohappoja. Intra soveltuukin siis erityisen hyvin estämään lihaskudoksen käyttöä energiaksi harjoituksen aikana. Toivottavaa eikö? En lähde erittelemään sen tarkemmin tuotteen sisältöä, mutta lisään vielä että se sisältää suoloja ja magnesiumia, jotka toimivat niin että nauttimasi nestekin imeytyy: vältyt turhilta vessareissuilta, jotka häiritsevät tekemistäsi.

Miksi ei palautusjuomaa?

Opin tämän vasta viime vuonna. Heti treenin jälkeen nautittu palautusjuoma (hiilaria ja nopeasti imeytyvää proteiinia) ei ole tarpeellinen, jos syöt hyvin tunnin sisään treenistäsi. Itse olen alkanut noudattamaan tätä tekniikkaa. Treenin aikana nautitut aminot estävät lihaskataboliaa eikä palkkaria tarvita, ellet tiedä jo etukäteen että ruokailusi viivästyy. Elimistö on kovan treenin jälkeen hyvä vastaanottamaan myös noita ”kauheita” nopeita hiilareita, se suorastaan himoitsee niitä! Joten valkoista riisiä tai spagettia lautaselle, nam. Itse vedän lisänä myös 200 grammaa vähärasvaista lihaa ja kasviksia. Välttele rasvaista ruokaa, sillä rasva hidastaa hiilareiden imeytymistä ja aikaikkunasi hiilareiden imeytymiseen saattaa sulkeutua. Jos joudun vetämään palkkaria, se on heraprotskua ja banaani.

MAGNESIUM

Tätä ilman olisi vaikea elää. Kovaa liikkuvalla lihaksisto on kovilla ja magnesium estää kramppeja ja edistää palautumista. Magnesiumin tarve on kovin yksilöllistä, mutta sen huomaa kyllä palautumisesta. Itse tarvitsen noin 750 milligrammaa magnesiumia, jotta krampit vähenevät ja keho toimii normaalisti. Magnesiumilla on myös aineenvaihduntaan tärkeitä vaikutuksia. Itse huomaan suuren eron magnesiumsitraatin ja -oksidin välillä. Jälkimmäinen saa nimittäin vessanpytyn laulamaan, sitraatti puolestaan osuu paremmin lihaksistoon ja imeytyy paremmin. Kokeile toki itse, mutta suosittelen vahvasti magnesiumia muodossa joka päätty -aatti. Vedän magnesiumini yleensä illalla.

SINKKI

Sinkin vaikutukset ihoon ja hiuksiin ovat jo tunnettuja, mutta sen vaikutukset hormonitasapainoon usein sivuutetaan. Miehillä sinkki on yksi tärkeimmistä testosteroniarvoja tasapainottavista tekijöistä. Sinkki ei varastoidu elimistöön, joten sitä pitää muistaa popsia! Itse teen näin joka ilta. Lihas tarvitsee testosteronia kasvaakseen, joten varmistan tämän heittämällä pillerin nassuuni juuri ennen unia, joka on ihmisen parasta palautumisaikaa. Sinkin puute voi aiheuttaa myös masennusta ja sen teho flunssan hoidossa on yleisesti tunnettu.

HERA- JUST IN CASE

Kaapistani löytyy toki myös heraproteiinia. Tätä kuitenkin tarvitsen harvemmin ja se toimiikin lähinnä hätävarana. Kun kaiken proteiinin pystyy saamaan myös ruuasta, jauheita harvemmin tarvitaan. Joskus kun on mahdotonta pysähtyä syömään joka 3-4. tunti, herajauhepullo kassissa on ihan kätevä. Tai jos tulee myöhään väsyneenä kotiin eikä jaksa alkaa paistella munakasta iltapalaksi, hera auttaa. Kaseiiniproteiini imeytyy hitaammin kuin hera, ja sitä suositellaankin yleensä yöksi. Saman efektin saa mm. raejuustosta.

That’s all. Ei miljoonaa rasvanpolttopurnukkaa, hämäriä pillereitä tai jauheita. En ole varmasti edes aina tiennyt mitä olen nieleskellyt. Lisäravinneviidakko on niin valtava, että perusjamppa takuulla eksyy sinne ilman karttaa, joskus senkin kanssa. Itse koen, että ellet valmistaudu fitness-kisoihin, hyvä ja monipuolinen ruokavalio näiden muutamien lisien kanssa toimii vallan mainiosti. Niin kauan kun tuloksia tulee ja jaksat treenata, olet varmasti oikealla tiellä.

Mitä sinun kaapeistasi löytyy? 😉

 

Vääristynyt kehonkuva- voiko siitä päästä eroon?

Tästä tullee henkilökohtaisin postaukseni so far. Vääristynyt kehonkuva on nimittäin asia, joka on vaikuttanut elämääni jo nuoresta alkaen ja tekee sitä edelleen. Kävin alkuviikosta Uimastadionilla ja huomasin miettiväni että kaikilla täällä on parempi kroppa kuin minulla. Näin pelkkiä sikspäkkejä ja sivuutin täysin kaikki ”normaalivartaloiset”. Itse ajattelin olevani pulleimmasta päästä. Kotiin tultuani mietin miten vanhat haamut voivatkaan kummitella tällä tavoin ja yllättää kun vähiten sitä odotat. Toisaalta huomasin myös miten paljon olen asian käsittelyssä edistynyt. Siitä lisää blogin loppupäässä.

Mikä rikkoo ihmisen kehonkuvan?

Olen kärsinyt koulukiusaamisesta oikeastaan koko teini-ikäni. Olin kiltti hissukka, ja helppo kohde kovimmille pojille ja tytöillekin. En ole koskaan ollut liikalihava, mutta olin jo 13 vuotiaana sellainen hyvinsyönyt pullukka, jolle oli helppo naureskella. Minulla oli monta vuotta, jolloin en esimerkiksi vienyt koulukuvia itsestäni kotiin, sillä en halunnut esitellä niitä kenellekään- niin huonolta mielestäni näytin.

Kun koulussa naureskeltiin, enkä ollut oikein hyvä urheilussakaan, käännyin sisäänpäin. Kun ulkoinen olemus oli riittävä syy kiusaamiselle ja sitä jatkui 4-5 vuotta, aloin uskomaan että olin tosiaan vääränlainen, liian suuri ja ruma.

Kun kehonkuva oli rikkoontunut, jouduin toteamaan kaksikymppisenä että kärsin syömishäiriöstä. Jossakin pisteessä olin päättänyt että tästä tulee loppu ja näytän kiusaajilleni närhen munat! Laihdutin 90 kiloisesta 63-kiloiseksi ja olin ylpeä että painoin pienimmilläni vähemmän kuin saman vuoden Miss Suomi. Erotuksena toki että olin 188 senttiä pitkä. Sukulaisten huolestuneet ilmeet ja ihmisten hämmästelyt vain edesauttoivat asiaa, otin ne nimittäin kohteliaisuutena. Kun työpaikalla kutsuttiin kusimadoksi, olin että ”vau, ihanaa kun ei haukuta läskiksi”. Minusta ei ole tuoltakaan ajalta valokuvia, lähinnä koska kuvittelin edelleen olevani lihava, enkä pitänyt yhdestäkään valokuvasta. Söin pelkkää jogurttia ja ostin apteekista rasvansitojapillereitä, etten vain lihoisi.

Sali pelasti.

En tiedä miten lähellä sairaalahoitoa olin, kunnes tapasin ystävän, joka harrasti tosissaan kuntosalia. Hän oli miehekäs ja lihaksikas, ja jollakin tasolla tajusin siinä vaiheessa että tuollaiselta minäkin haluan näyttää. Ostin elämäni ensimmäisen salikortin ja aloin käydä siellä ystäväni kanssa, kohta jo yksistäänkin. Ruokahaluni kasvoi ja hiljalleen myös ymmärrys siitä, että kehittyäkseen on syötävä muutakin kuin jogurttia. Ystäväni kautta tutustuin ravintoon ja treeniin ja pikkuhiljaa painoni alkoi nousta. Sali saattoi siis pelastaa elämäni.

Kehonkuva seuraa pitkälle elämään.

Rikkoontuneesta kehonkuvasta on kuitenkin vaikea päästä lopullisesti eroon. Olen ollut vuosien varrella isompi ja pienempi ja ystäväni oikeastaan tietävätkin jo että olen aina jollakin ”kuurilla”. Viime aikoina olen yrittänyt saada heitäkin ymmärtämään että kuurit ovat taaksejäänyttä elämää ja tämä nykyinen on yksinkertaisesti elämäntapani. Se on nimittäin ainoa keinoa pysyä järjissään. Joinakin päivinä itseinho kuitenkin aina iskee, kuten juuri tällä viikolla siellä uimastadionilla. Erona entiseen kuitenkin on, että silloin olisin lähtenyt salille kahta kauheammin toheloimaan, nyt kroppa tuntui jo valmiiksi raskaalta joten päätin pitää välipäivän. On hienoa huomata että pystyy jo elämään omassa kropassaan, olipa se sitten täydellinen tai ei. En tiedä tulenko koskaan olemaan tyytyväinen, mutta tärkeintä on että olen hyväksynyt itseni jo tällaisena. Joskus yritän olla myös ylpeä jo saavutetuista tuloksista. Ystävien ja rakkaiden tuella olen vihdoin sinut itseni kanssa. Siitä on paljon parempi jatkaa treeniäkin.

En muista miltä vuodelta tämä on, mutta en ole edes hoikimmassa kunnossani. Muistan vain, miten en pystynyt olemaan tyytyväinen kroppaani.

Linnunkäsistä normaalikäsiin. Matka on ollut pitkä, mutta työn tuloksiakin pitäisi jaksaa arvostaa 🙂

Jälkikäteen on helppo sanoa että oi jospa voisin sanoa nuorelle minälleni, että kokosi tai kehonkoostumuksesi ei määrittele sinua ihmisenä. Se joka sinua moisesta kiusaa, voi takuulla pahemmin kuin sinä itse. Toisaalta olen kiitollinen että olen läpikäynyt moisen vaiheen, se on takuulla vahvistanut minua ihmisenä. Olen onnellinen että olen löytänyt liikunnan ja hyvän ravinnon merkityksen elämääni, uskon että ilman niitä olisin paljon onnettomampi ihminen.

Rakasta siis liikuntaa, aseta itsellesi päämääriä ja tavoitteita, mutta älä anna niiden hallita sinua. Vain sinä voit määritellä millaisessa kehossa itse viihdyt.

Iloa treeniisi! 🙂

Miten sinä aloitat päiväsi?

Aamupala! Tuo yön jälkeinen ihanuus, josta niin paljon keskustellaan. Kaikille ei nukutun yön jälkeen maistu kuin kahvi tai tuoremehu, jotkut ehtivät sentään heittää smothien naamariinsa. Mutta oletko koskaan pysähtynyt miettimään, miten tärkeä aamupala oikeasti on? Tai mikä sen tarkoitus on sinulle? Samalla esittelen oman, hieman tylsälle kuulostavan aamupalani, jollaisen syön joka aamu. Nam 😀

Meitä on tässäkin moneen junaan: joillekin ruoka maistuu vasta kahdelta päivällä, sitten on meikämanneja, joilla vatsa kurnii jo ennen herätyskellon soittoa. Eritysen kova nälkä ainakin minulla näyttää olevan salipäivän jälkeisenä aamuna. Se on toki ihan hyvä merkki; treeni on mennyt perille ja keho huutaa ravintoa. Myös rasvanpolttojaksoilla kurniva vatsa on yleensä merkki siitä, että homma toimii ja kroppa huutaa polttoainetta.

Minusta aamupalan tarkoitus on ladata akut tulevaan päivään. Syön tasaisesti 5 kertaa päivässä, mutta kun jo aamupalalla lähtee täyttämään vatsaa, ei päivällä iske verensokeritauti eikä illalla herkkuhimo. On täysin itsestään kiinni, mitä haluaa aamulla syödä, mutta suosittelen laittamaan koneeseen jotain muutakin kuin pelkkää puuroa tai mehua. Puuro on toki terveellistä, mutta täyttää vain hetkeksi. Proteiini täyttää paremmin kuin hiilarit ja siksi niitä kannattaakin tankata jo heti aamulla. Mitä kovemmin treenaat, sitä enemmän kroppasi haluaa heti aamulla muutakin kuin leipää.

Oma simppeli tapani on tehdä aamupuuro, josta löytyy kaikki mahdollinen. Mittaan n. 90 grammaa kaurahiutaleita (suosin luomua), lisään 200 grammaa raejuustoa proteiinia antamaan, lorautan valmiiseen puuroon n. ruokalusikallisen oliiviöljyä (se on sekä terveellistä, ja myös hidastaa ruuansulatusta, jolloin pysyt kylläisempänä kauemmin), ja lopun maustankin sitten himojeni mukaan. Jonakin päivänä pilkon mukaan banaanin, joinakin aamuina heitän sekään marjoja. Lisäksi saatan lorauttaa vielä tilkan sokeroimatonta mehukeittoa. Ja tämän nautin tietysti ihanan kahvikupillisen kera. Ennen aamupalaa yritän muistaa juoda ison lasillisen vettä. Sillä saa kropan toimimaan satavarmasti.

Kuulostaako tylsältä? Ehkä, mutta sen kestää kun tietää miten hyvää se tekee 😀

Joillekin, joille aamupala ei maistu, suosittelen smoothieita. Siihen saa ängettyä kaikkia tarvitsemisiasi ruoka-aineita ja blendattua ne juotavaan muotoon. Saat joka päivä erimakuisia raikkaita juomia. Proteiinia saat lisättyä joukkoon helposti jauheena. Ja vain taivas on rajana!

Kolme tärppiäni mahtavaan aamupalaan ovat siis:

  1. Muista syödä aamupala joka aamu. Terveellinen, ravinteikas aamupala käynnistää päiväsi paljon paremmin kuin hiilaripommisokerimuro. Älä unohda juoda vettä.
  2. Muista proteiini jo aamupalalla! Vähärasvainen juusto, raejuusto, munakas tai proteiinijauheet on helppo yhdistellä aamupalaasi.
  3. Nauti aamupalastasi! Tee se rakkaudella ja ennen kaikkea käytä sen syömiseen aikaa. Hitaasi ja rauhassa nautiskeltu aamupala saa sinut takuulla paremmalle mielelle kun kaameassa kiireessä juotu kahvikupin puolikas tai banaani työmatkalla.
  4. Puuro banaanilla. Tämä pläjäys on maustettu kanelilla.

    Marjaisa aamupuuro. Mansikat ja mustikat ovat omia suosikkejani. Muista ettet lämmitä marjojasi, jos haluat säilyttää vitamiinit 🙂

    Millainen sinun aamupalasi on? 🙂