Oletko joskus naureskellut ystävällesi, joka tuo bileisiin omat sapuskansa ja syö muovipurkeistansa kun muut nauttivat grillin herkuista? Oletko joskus nakellut niskojasi, kun valmistat mutakakkua ja joku ei suostukaan syömään sitä? Ehkä ei kannattaisi, voit tahtomattasi loukata ystävääsi.

Elämäntavat ovat valinta.

Kuulun niihin ihmisiin, joille on naureskeltu niin töissä kuin bileissäkin. Olen myös se kaveri ”joka on aina jollain kuurilla”, tai keneltä voi kysellä että ”mikäs dieetti nyt on menossa, syötkö pelkkää kaalia?” Lopulta kukaan ei enää kysy lähtemään minnekään kun ”sille on se syöminen niin vaikeeta”. Loppujen lopuksi tunnen oloni aina oudoksi ja yksinäiseksi sudeksi, vaikka päinvastoin pitäisi tuntea iloa siitä, että hei, mulla on nää eväät ja nää riittää. Monissa bilekutsuissa lukee OPM, mutta harvemmissa OES (omat eväät sallitaan).

Elämäntavat ja harrastukset ovat aina oma valinta. Itse olen valinnut elää niin terveellisesti kuin pystyn. Hyvä on, käyn salilla neljästi viikosta ja punnitsen ruokaani, mutta ei se muuta minua ihmisenä minnekään. Osaan pitää hauskaa, tehdä tyhmiä juttuja ja elää täysillä. En mässytä mitä sattuu, enkä oikeastaan juo alkoholiakaan, mutta tekeekö se minusta tylsimyksen tai vaikean ihmisen? Valitettavasti monista näin on. Silloin on ehkä väärässä seurassa.

Tie on joskus yksinäinen.

Elämäntaparemontti tai ylipäänsä terveellisesti eläminen ei ole koskaan helppoa. Houkutuksia on joka puolella ja totta kai kotisohva ja sipsipussi on helpompi vaihtoehto kuin salikamojen kanssa salille lähteminen ja koko ajan broileripaketin kanssa keittiössä hääriminen. Tärkeintä on ymmärtää että olotila salin ja broilerin jälkeen verrattuna sohvaan ja sipsipussiin on lähes euforinen.

Joskus tie on yksinäinen. Meillä kaikilla ei ole ympärillämme samalla tavalla ajattelevia, tai edes samaa lajia harrastavia ihmisiä. Kenen kanssa silloin jakaa kokemuksiaan ja erityisesti kenelle kertoa kun on meneillään heikko hetki? Jos mieli tekee jäätelöä, tarvitsee ihmisen joka sanoo että, otetaanpa pari porkkanaa eikä ihmistä joka innostuu ja vie sinut lähimmälle jäätelökioskille. Se on pahin palvelus, jonka voisi tehdä.

Salilla voi käydä yksinkin, mutta tukea kaikkeen ympärillä tarvitsee. Mistä sitä sitten saa, ellei lähipiiristä löydy ketään? Itse olen löytänyt paljon muita blogeja, jotka innostavat joka kerta. Minulla on kaukana asuva ystävä, jolle liikunta on yhtä suuri intohimo, ja jolle keittiövaaka on myös paras ystävä. Näemme harvoin, mutta puhumme treenistämme sitäkin enemmän. Ja joka kerta erkanemme täynnä iloa ja virtaa!

Jos siis tunnet jonkun, jolle liikunta ja terveys on intohimo, anna hänen nauttia siitä ja kannusta parhaasi mukaan! Hän saattaa tarvita sitä kaikkein kipeimmin juuri sillä hetkellä.

Rakkautta treeniin- ja ystäviin 🙂

Olen puhunut viime aikoina paljon ystävieni kanssa omasta ja toisten kehonkuvasta. Yllättävintä lienee, että kaikki näkevät oman kehonsa täysin erilaisina kuin muut. Siitä mieleeni pulpahtikin ajatus, pitäisikö omaa kehoaan katsella joskus täysin uusin silmin? Voisiko siitä jatkuvien puutteiden sijaan löytääkin joskus jotain hyvää?

Ihmiset yleisesti inhoavat itsessään kohtia, joihin kukaan muu ei kiinnitä mitään huomiota. Olkoon se kasvojen piirre, ominaisuus tai lihas- kukaan ei takuulla arvostele sitä yhtä rankasti kuin sinä itse. Joku nainen saattaa hävetä isoja pohjelihaksiaan. On olemassa ryhmä naisia, jotka haluaisivat juuri sellaiset pohkeet. Jotakuta saattaa ahdistaa leveät hartiat, juuri sellaiset, joista monet vain haaveilevat. Esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin aina silmien väristä jalkojen pituuteen. Meitä on niin moneksi! Kun joku ystävistäni käyttää itsestään sanaa ”iso” tai jopa ”läski”, kuulostaa se minun korvaan pahalta. Itse en nimittäin arvioi ystävääni tämän koon perusteella, saati että onko sillä minulle mitään väliä. En ole välttämättä edes huomannut tämän olevan sen isompi kuin joku muukaan. Mutta auta armias, itseään ruoskii päivittäin peilin edessä ja ottaisi sentin pois tuosta ja pari kiloa tuolta, ja tämä taistelu jatkuu päivittäin.

Sanoin kerran ystävälleni, jonka kanssa olin salilla miten olin kadehtinut sinne tulleiden poikien kuntoa. Itsestä tuntui, etten ikinä tulisi näyttämään samanlaiselta. Ystäväni vastasi siihen, olinko miettinyt että he voisivat ajatella samalla tavalla minusta. He olivat selkeästi lyhyempiä, ja olisivat hyvin voineet ajatella, että olisivatpa hekin yhtä pitkiä kuin minä. Tämä pysähdytti minut ajattelemaan, pitääkö hyviä puoliaan tosiaan niin itsestäänselvyytenä, että kykenee huomaamaan vain puutteensa?

Kun jatkuvasti on tyytymätön kehoonsa, alkaa negatiivisuuden kierre, josta on vaikea päästä eroon. Kun alavatsapömpöstä tulee koko elämä, ei mikään tunnu miltään ennenkuin on käynyt joka ilta tekemässä jalan nostoja ja staattisia vatsalihasliikkeitä ja rukoillut kaikkia jumalia että pömppö häviäisi. Ja siinä samalla missaa niin monta ihanaa asiaa itsestään. Siksi kannustankin kaikkia tekemään seuraavanlaisen harjoituksen. Toinen osa tehdään itsekseen ja toiseen tarvitaan hyvä ja rehellinen ystävä.

1) Seiso peilin edessä vähissä vaatteissa ja mieti kolme kohtaa kehostasi, joista olet todella tyytyväinen. Ne voivat olla myös kokonaisuuksia, kuten esimerkiksi pituus, ryhti tai tasapainoinen vartalo. Ne voivat olla myös todella pieniä, kuten pohkeet tai vaikkapa poskipäät, ellet parempaa keksi 😀 Totuus on, että jokaisesta meistä täytyy löytyä nuo kolme kohtaa. Tärkeää on myös ettet samalla etsi itsestäsi virheitä, kerrankin.

2) Pyydä ystävääsi katselemaan sinua. Jos pystyt, tämä olisi hyvä tehdä mahdollisimman niukoissa vaatteissa, esim, shortseissa ja tank-topissa, ellet ihan nakuna halua olla. Pyydä ystävääsi kirjaamaan ylös kolme kohtaa itsestäsi, joita hän pitää erityisen viehättävinä. Ne voivat olla myös joko suurempia kokonaisuuksia tai ihan pienenpieniä yksityiskohtia. Älä kuitenkaan anna hänelle etukäteen vinkkejä omista käsityksistäsi. Kun pyydät häntä kertomaan huomiosi, saatat yllättyä! Useimmiten muut nimittäin huomaavat sinussa asioita, joihin et itse ole kiinnittänyt huomiota ollenkaan.

Me kaikki tarvitsemme välillä lepoa kropastamme ja sen arvostelusta. Kun keskittyy välillä hyvään, jaksaa paremmin sitten kehittää niitä huonompiakin.

Jotta tämä ei menisi yksinpuheluksi, kerro minulle ihmeessä mitkä sinun kolme parasta kohtaa kehostasi olivat? 🙂

Tämä postaus käsittelee lisäravinteita, joita käytän. Menneinä vuosina kaapistani löytyi jos jonkinlaista purkkia ja purnukkaa ja jääkaapistani pelkkää rahkaa. Olo oli kuin tosibodarilla mutta olivatko tulokset mairittelevia? Eivät todellakaan. Ihminen ei tarvitse kymmentä eri lisäravinnetta kehittyäkseen. Silti lisäravinteista on tutkittua hyötyä jos kolme muuta perusasiaa ovat kunnossa: 1) tarpeeksi kova treeni, 2) oikeanlainen ravinto ja 3) palautuminen.

Muutama vuosi sitten ottamani kuva lisäravinnekaapista. Kaikki ruokaympyrän värit edustettuina? 😀

Yllä valokuvien hautausmaalta löytämäni kuva muutaman vuoden takaa. Siinä on ladottu lisäravinnekaappini sisältö pöydälle. Kuka oikeasti tarvitsee näin paljon pillereitä ja jauheita? Näen ainakin kahta eri rasvanpolttajaa, lisänä vihreää teetä ja rasvansitojaa? Täysproteiinijuomaa, joka oli niin pahaa ettei sitä pystynyt juomaan oksentamatta. Mitä nuo pilleritkin ovat? Proteiinia aamuksi ja kaseiinia yöksi, patukkaa.. huhhuh. Seuraavassa kuva kaappini nykyisestä sisällöstä ja pienet selostukset miksi tällä hetkellä moisia käytän:

Nämä vie paljon vähemmän tilaa 🙂

OMEGA 3 RASVAHAPOT

Näitä nappaan aina aamulla. Ne tekevät hyvää aivoille ja sydämelle, mutta niillä on myös kuntoilijalle tärkeä ominaisuus: ne ylläpitävät ja kasvattavat lihasta. Omega 3-puutostila voi johtaa myös kehon glutamiinitasojen romahtamiseen, joka puolestaan nakertaa vartalosi lihastasapainoa. Sanomattakin on selvää että omegat auttavat myös vastustuskyvyssä ja on todettukin että riittävä annos oikeanlaista omegaa voi pitää flunssat poissa. Jos olet dieetillä, voit huoletta tuplata tai jopa triplata annoksesi.

NOKKONEN

Ihmeyrtti. Jos jaksaisi, näitä voisi poimia myös itse pellon laidalta, kuivata ja heittää ruuan sekaan. Itse olen laiskimus ja popsin moiset pillereinä. Tässä yrtissä on paljon kalsiumia, piitä sekä magnesiumia. C-vitamiinia se sisältää kolmekertaisesti appelsiiniin verrattuna. Huomaa, että nokkonen nostaa hemoglobiinia. Näppärää nokkosessa on myös, että se edistää muiden ravinnosta saatujen ravintoaineiden imeytymistä. It’s a win-win. Nokkonen tekee hyvää myös iholle ja hiuksille- kokeile ihmeessä 🙂

MONIVITAMIINI

Jos haluaa turvata ravintoaineidensa saannin, yksi monivitamiinitabletti päivässä ei ole pahaksi kenellekään. Yllä mainittu nokkonen auttaa niitä imeytymään.

PRE WORKOUT LATAUSJUOMA

Viime aikoina olen löytänyt kaksi uutta aluevaltausta. Ennen salia juotava latausjuoma, sekä treenin aikana juotava intrajuoma. Palkkarin olen jättänyt pois.

Joskus ennen treeniä olo voi olla voimaton tai tuntuu ettei vireystila ole täysin kohdillaan treeniä ajatellen. 20 minuuttia ennen salia vedetty latausjuoma auttaa tähän ongelmaan. Huomaan nopeasti, miten ihoa suorastaan kihelmöi kun tämä alkaa toimimaan. Tällä hetkellä käytössäni on SportLifen Pre workout-tuote. Se sisältää mm. BA:ta, L-arginiinia, L-tyrosiinia, tauriinia ja kofeiinia. Nämä kyseiset ainesosat auttavat puskuroimaan maitohappoja, vilkastuttavat verenkiertoa ja saavat aikaan pumppia. Näin ollen vireystila nousee ”satumaisesti”. Jos et halua sijoittaa moisiin pulvereihin, voit nauttia puoli tuntia ennen treeniä myös kahvikupposen, sekin vaikuttaa positiivisesti treeneihisi.

INTRAJUOMA

En siis juo salilla pelkkää vettä. Toki se maistuisi hikoillessa, mutta tuloksena olisi usein vain vessassa ramppailu. Itselläni tällä hetkellä on käytössä Fastin tuote. Tämä juoma sisältää paljon hyviä aminohappoja. Intra soveltuukin siis erityisen hyvin estämään lihaskudoksen käyttöä energiaksi harjoituksen aikana. Toivottavaa eikö? En lähde erittelemään sen tarkemmin tuotteen sisältöä, mutta lisään vielä että se sisältää suoloja ja magnesiumia, jotka toimivat niin että nauttimasi nestekin imeytyy: vältyt turhilta vessareissuilta, jotka häiritsevät tekemistäsi.

Miksi ei palautusjuomaa?

Opin tämän vasta viime vuonna. Heti treenin jälkeen nautittu palautusjuoma (hiilaria ja nopeasti imeytyvää proteiinia) ei ole tarpeellinen, jos syöt hyvin tunnin sisään treenistäsi. Itse olen alkanut noudattamaan tätä tekniikkaa. Treenin aikana nautitut aminot estävät lihaskataboliaa eikä palkkaria tarvita, ellet tiedä jo etukäteen että ruokailusi viivästyy. Elimistö on kovan treenin jälkeen hyvä vastaanottamaan myös noita ”kauheita” nopeita hiilareita, se suorastaan himoitsee niitä! Joten valkoista riisiä tai spagettia lautaselle, nam. Itse vedän lisänä myös 200 grammaa vähärasvaista lihaa ja kasviksia. Välttele rasvaista ruokaa, sillä rasva hidastaa hiilareiden imeytymistä ja aikaikkunasi hiilareiden imeytymiseen saattaa sulkeutua. Jos joudun vetämään palkkaria, se on heraprotskua ja banaani.

MAGNESIUM

Tätä ilman olisi vaikea elää. Kovaa liikkuvalla lihaksisto on kovilla ja magnesium estää kramppeja ja edistää palautumista. Magnesiumin tarve on kovin yksilöllistä, mutta sen huomaa kyllä palautumisesta. Itse tarvitsen noin 750 milligrammaa magnesiumia, jotta krampit vähenevät ja keho toimii normaalisti. Magnesiumilla on myös aineenvaihduntaan tärkeitä vaikutuksia. Itse huomaan suuren eron magnesiumsitraatin ja -oksidin välillä. Jälkimmäinen saa nimittäin vessanpytyn laulamaan, sitraatti puolestaan osuu paremmin lihaksistoon ja imeytyy paremmin. Kokeile toki itse, mutta suosittelen vahvasti magnesiumia muodossa joka päätty -aatti. Vedän magnesiumini yleensä illalla.

SINKKI

Sinkin vaikutukset ihoon ja hiuksiin ovat jo tunnettuja, mutta sen vaikutukset hormonitasapainoon usein sivuutetaan. Miehillä sinkki on yksi tärkeimmistä testosteroniarvoja tasapainottavista tekijöistä. Sinkki ei varastoidu elimistöön, joten sitä pitää muistaa popsia! Itse teen näin joka ilta. Lihas tarvitsee testosteronia kasvaakseen, joten varmistan tämän heittämällä pillerin nassuuni juuri ennen unia, joka on ihmisen parasta palautumisaikaa. Sinkin puute voi aiheuttaa myös masennusta ja sen teho flunssan hoidossa on yleisesti tunnettu.

HERA- JUST IN CASE

Kaapistani löytyy toki myös heraproteiinia. Tätä kuitenkin tarvitsen harvemmin ja se toimiikin lähinnä hätävarana. Kun kaiken proteiinin pystyy saamaan myös ruuasta, jauheita harvemmin tarvitaan. Joskus kun on mahdotonta pysähtyä syömään joka 3-4. tunti, herajauhepullo kassissa on ihan kätevä. Tai jos tulee myöhään väsyneenä kotiin eikä jaksa alkaa paistella munakasta iltapalaksi, hera auttaa. Kaseiiniproteiini imeytyy hitaammin kuin hera, ja sitä suositellaankin yleensä yöksi. Saman efektin saa mm. raejuustosta.

That’s all. Ei miljoonaa rasvanpolttopurnukkaa, hämäriä pillereitä tai jauheita. En ole varmasti edes aina tiennyt mitä olen nieleskellyt. Lisäravinneviidakko on niin valtava, että perusjamppa takuulla eksyy sinne ilman karttaa, joskus senkin kanssa. Itse koen, että ellet valmistaudu fitness-kisoihin, hyvä ja monipuolinen ruokavalio näiden muutamien lisien kanssa toimii vallan mainiosti. Niin kauan kun tuloksia tulee ja jaksat treenata, olet varmasti oikealla tiellä.

Mitä sinun kaapeistasi löytyy? 😉

Tästä tullee henkilökohtaisin postaukseni so far. Vääristynyt kehonkuva on nimittäin asia, joka on vaikuttanut elämääni jo nuoresta alkaen ja tekee sitä edelleen. Kävin alkuviikosta Uimastadionilla ja huomasin miettiväni että kaikilla täällä on parempi kroppa kuin minulla. Näin pelkkiä sikspäkkejä ja sivuutin täysin kaikki ”normaalivartaloiset”. Itse ajattelin olevani pulleimmasta päästä. Kotiin tultuani mietin miten vanhat haamut voivatkaan kummitella tällä tavoin ja yllättää kun vähiten sitä odotat. Toisaalta huomasin myös miten paljon olen asian käsittelyssä edistynyt. Siitä lisää blogin loppupäässä.

Mikä rikkoo ihmisen kehonkuvan?

Olen kärsinyt koulukiusaamisesta oikeastaan koko teini-ikäni. Olin kiltti hissukka, ja helppo kohde kovimmille pojille ja tytöillekin. En ole koskaan ollut liikalihava, mutta olin jo 13 vuotiaana sellainen hyvinsyönyt pullukka, jolle oli helppo naureskella. Minulla oli monta vuotta, jolloin en esimerkiksi vienyt koulukuvia itsestäni kotiin, sillä en halunnut esitellä niitä kenellekään- niin huonolta mielestäni näytin.

Kun koulussa naureskeltiin, enkä ollut oikein hyvä urheilussakaan, käännyin sisäänpäin. Kun ulkoinen olemus oli riittävä syy kiusaamiselle ja sitä jatkui 4-5 vuotta, aloin uskomaan että olin tosiaan vääränlainen, liian suuri ja ruma.

Kun kehonkuva oli rikkoontunut, jouduin toteamaan kaksikymppisenä että kärsin syömishäiriöstä. Jossakin pisteessä olin päättänyt että tästä tulee loppu ja näytän kiusaajilleni närhen munat! Laihdutin 90 kiloisesta 63-kiloiseksi ja olin ylpeä että painoin pienimmilläni vähemmän kuin saman vuoden Miss Suomi. Erotuksena toki että olin 188 senttiä pitkä. Sukulaisten huolestuneet ilmeet ja ihmisten hämmästelyt vain edesauttoivat asiaa, otin ne nimittäin kohteliaisuutena. Kun työpaikalla kutsuttiin kusimadoksi, olin että ”vau, ihanaa kun ei haukuta läskiksi”. Minusta ei ole tuoltakaan ajalta valokuvia, lähinnä koska kuvittelin edelleen olevani lihava, enkä pitänyt yhdestäkään valokuvasta. Söin pelkkää jogurttia ja ostin apteekista rasvansitojapillereitä, etten vain lihoisi.

Sali pelasti.

En tiedä miten lähellä sairaalahoitoa olin, kunnes tapasin ystävän, joka harrasti tosissaan kuntosalia. Hän oli miehekäs ja lihaksikas, ja jollakin tasolla tajusin siinä vaiheessa että tuollaiselta minäkin haluan näyttää. Ostin elämäni ensimmäisen salikortin ja aloin käydä siellä ystäväni kanssa, kohta jo yksistäänkin. Ruokahaluni kasvoi ja hiljalleen myös ymmärrys siitä, että kehittyäkseen on syötävä muutakin kuin jogurttia. Ystäväni kautta tutustuin ravintoon ja treeniin ja pikkuhiljaa painoni alkoi nousta. Sali saattoi siis pelastaa elämäni.

Kehonkuva seuraa pitkälle elämään.

Rikkoontuneesta kehonkuvasta on kuitenkin vaikea päästä lopullisesti eroon. Olen ollut vuosien varrella isompi ja pienempi ja ystäväni oikeastaan tietävätkin jo että olen aina jollakin ”kuurilla”. Viime aikoina olen yrittänyt saada heitäkin ymmärtämään että kuurit ovat taaksejäänyttä elämää ja tämä nykyinen on yksinkertaisesti elämäntapani. Se on nimittäin ainoa keinoa pysyä järjissään. Joinakin päivinä itseinho kuitenkin aina iskee, kuten juuri tällä viikolla siellä uimastadionilla. Erona entiseen kuitenkin on, että silloin olisin lähtenyt salille kahta kauheammin toheloimaan, nyt kroppa tuntui jo valmiiksi raskaalta joten päätin pitää välipäivän. On hienoa huomata että pystyy jo elämään omassa kropassaan, olipa se sitten täydellinen tai ei. En tiedä tulenko koskaan olemaan tyytyväinen, mutta tärkeintä on että olen hyväksynyt itseni jo tällaisena. Joskus yritän olla myös ylpeä jo saavutetuista tuloksista. Ystävien ja rakkaiden tuella olen vihdoin sinut itseni kanssa. Siitä on paljon parempi jatkaa treeniäkin.

En muista miltä vuodelta tämä on, mutta en ole edes hoikimmassa kunnossani. Muistan vain, miten en pystynyt olemaan tyytyväinen kroppaani.

Linnunkäsistä normaalikäsiin. Matka on ollut pitkä, mutta työn tuloksiakin pitäisi jaksaa arvostaa 🙂

Jälkikäteen on helppo sanoa että oi jospa voisin sanoa nuorelle minälleni, että kokosi tai kehonkoostumuksesi ei määrittele sinua ihmisenä. Se joka sinua moisesta kiusaa, voi takuulla pahemmin kuin sinä itse. Toisaalta olen kiitollinen että olen läpikäynyt moisen vaiheen, se on takuulla vahvistanut minua ihmisenä. Olen onnellinen että olen löytänyt liikunnan ja hyvän ravinnon merkityksen elämääni, uskon että ilman niitä olisin paljon onnettomampi ihminen.

Rakasta siis liikuntaa, aseta itsellesi päämääriä ja tavoitteita, mutta älä anna niiden hallita sinua. Vain sinä voit määritellä millaisessa kehossa itse viihdyt.

Iloa treeniisi! 🙂

Elämä tarjoaa välillä haasteita, ainakin jos yrität pitää linjoistasi kiinni: on joulut, pääsiäiset ja viimeisimpänä tuo keskikesän kohokohta, juhannus. Ruokaa, leivonnaisia, jälkkäreitä, herkkuja.. you name it, I know it. Joka vuosi sitä hokee itselleen ”tänä vuonna ei mässäillä”, mutta mites sitten käykään… Tässä ohessa muutamia meikäläisen vinkkejä miten voit välttää ylilyönnit juhlapyhinä ja toisaalta, jos vähän lipsuu, miten päästä tämän kaiken yli? 😀

”Minä otan vain kahvia”

Helpoin ratkaisuhan on yksinkertaisesti olla ostamatta herkkuja. Kun kaapissa ei huutele suklaakeksit saati jääkaapissa juustokakku, tuskin moisia tulee syötyäkään. Tärkeää on myös syödä tasaisin välein. Itselläni hyvä ateriarytmi on noin kolme-neljä tuntia riippuen ruuasta. Kun verensokeri pysyy tasaisena, ei herkkuhammasta ala kolottaa. Täytä vatsasi esimerkiksi vihanneksilla ja proteiinilla, ne tekevät sinusta kylläisemmän. Lisäksi juo paljon vettä (kyllä, vettä, ei viiniä). Usein pikkunälän tunne ei olekaan nälkää vaan kehon tapa ilmoittaa että olet nestehukkainen.

Jos tarjolla kuitenkin on herkkuja, muista kohtuus. Yhteen kakunpalaan ei kukaan kuole, koko kakusta saakin jo sitten vatsapuruja 😉 Jos kahvin kanssa on tarjolla makean lisäksi myös jotakin suolaista, aloita aina niillä ja vedä vaikka mieluummin napa täyteen voileipää, jotta et jaksa enää välittää vaikka pöydässä olisikin vuorellinen pullaa. Kun kahvin kanssa vetää esimerkiksi näkkileivän, jossa on vähärasvaista leikkelettä ja kunnon siivu samanlaista juustoa (Oi, Polarin 5 on niin hyvää!), et ehdi edes kaivata muuta. Joskus kahvia kannattaa nauttia vain kahvin kera!

Terveelliset välipalat

Mikäli halajat juhlapyhinä kuitenkin herkkua, niitäkin on montaa erilaista. Kalorilaskuria tuskin juhannuksena monet käyttivät, mutta onhan se hyvä tietää että pulla on terveellisempää kuin viineri ja hedelmäsalaatti voittaa suklaamoussen. Itse rakastan riisikakkuja. Kun sen päälle ripottelee vähän merisuolaa, avocadoa ja kevytjuustoa tai muuta itselleen paremmin maistuvaa apetta, voi hyvin mielin vetäistä muutaman ilman sokerihumalaa tai jumalatonta morkkista. Tee marjarahkoja ja makeuta se stevialla, käytä raikkaita hedelmiä ja dipattavia vihanneksia.. mahdollisuuksia on niin monia! Kiireessä kaupan hyllyltä tulee otettua mukaan helposti vain kovilla rasvoilla kuorrutettuja sokeripommeja, siksi juhlapyhien ruuat kannattaa miettiä aina etukäteen 🙂

Överistä arkeen

Joskus yksinkertaisesti menee yli lipan. Sukulaisilla ei kehdannut kieltäytyä mistään, omat eväät jäivät kotiin, kahvilassa oli tarjolla vain kampaviineriä, viiniä menikin koko pullo ja yhtäkkiä konvehtirasiakin on vain tyhjä? Help! Hätä ei ole tämän näköinen, näin on käynyt meille kaikille. Ja nyt käsi pystyyn se, joka ei ole muka kierinyt tunnontuskissa vatsa pullottaen juhlan jälkeen ja hokenut että ”huomenna se taas alkaa, terveellinen elämä!”

Meitä on kahteen junaan: toisilla juhla jää päälle ja toiset ihan oikeasti ottavat itseään jälleen niskasta kiinni. Tärkeintä on tosiaan lopettaa mässyttely siihen paikkaan ja jatkaa rehellistä ruokavaliotaan hetimiten. Jos kaappiin jäi vielä sipsejä, pullaa ja keksiä, tee niille jotain! Jos et malta heittää roskiin, vie töihin, tarjoa naapurille, kutsu vieraita! Pääasia ettet seuraavana iltana istahda sohvalle jämiesi kanssa. Myös herkuttelusta tulee nimittäin tapa ja siihen jää koukkuun. Mitä enemmän sokeria mussutat, sen hyväksyttävämmäksi se sinusta muuttuu. Näin se vaan menee, ihan huomaamattomasti.

Lisäksi: Lähde liikkeelle! Liikunta avartaa mieltä, parantaa oloa ja saat hyvään käyttöön kaiken sen liikaenergian, jota olet kehoosi koostanut. Kunnon mässypäivän jälkeen on varmasti tuloillaan huikea jalkapäivä salilla kun olet täynnä energiaa! Vain maailma on rajana. Juo lisäksi paljon vettä, se laittaa aineenvaihdunnan jälleen käyntiin ja tuntuu ihan kuin sokerit valuisivat kehostasi ulos.

Ja entä oma juhannukseni? En koe morkkista. Söin perunasalaattia, mutta oikeastaan yksinkertainen keitetty peruna on jopa parempaa. Grillasimme kanaa (omassa marinadissa!), jälkiruuaksi oli tiramisua ja jäätelöäkin tuli maistettua. Kun päivän kokonaiskalorit pysyvät järkevissä rajoissa on pienet herkkuhetket täysin ok.

Tänään en pitänytkään salipäivää vaan päätin lähteä lenkille. Minähän siis inhoan juoksemista. Jaksoin juosta 9 kilometrin lenkin yhtä mittaa, mikä on minunlaiselle epäjuoksijalle jo melkoinen suoritus. Osa lenkistä oli metsäistä luontopolkua, missä sai haastaa itseään ylös ja alas mäkiä juostessa, kantoja väistellen. Peurakin juoksi edestä puskasta vajaan 10 metrin päästä. Siinä kohtaa syke taisi olla koko lenkin korkein 😀 Mahdottoman hyvää jalkatreeniä muuten! Lähde sinäkin metsään, siinä mieli ja keho saavat ihan uudenlaista harjoitetta.. ja huomenna pohkeissa tuntuu… Onneksi salilla kuitenkin rinta/olkapää-päivä, ei siis haittaa!

Toivottavasti sinulla oli hyvä juhannus! Menikö överiksi vai tuliko vajarit? Kerro 🙂

meitsi lähdössä juoksulenkille, pihassa kunnon verryttelyt 😀

Hello you lovely people out there! 🙂

Tästä se lähtee, meitsin oma blogi! Ihanaa jos tulet tekemään tätä matkaa mun kanssa. Olen 36 vuoden ikään ehtinyt espoolaistunut mies, jolle on aina ollut tärkeä liikunta, hyvinvointi ja kaikki siihen liittyvä. Paino on sahannut vuosien varrella eestaas, motivaatio on ollut hukassa, sitten se on löytynyt ja sitten se on taas hukkunut. Lajeja on tullut ja mennyt, mutta yksi on pysynyt rinnalla kaikki nämä vuodet: kuntosali.

Ajattelin jakaa minun kokemuksia ja näkemyksiä (ehkä uskomuksiakin) täällä ja olisi kiva jos teillä olisi jakaa teidän omia juttuja kommenttikentässä. En väitä olevani siis liikuntanero, superfit tai ammattilainen millään mittarilla, mutta oman kehoni olen oppinut jo aika hyvin tuntemaan. Olen ehkä löytänyt VIHDOIN oikean tavan treenata ja syödä ja mikä parasta, olen oppinut ehkä viimein olemaan stressaamatta asioista. Kaikki ei aina mene kuin Strömsössä. Pullaa voi eksyä suuhun eikä siihen kaadu mikään dieetti- saati sitten maailma.

Mun tavoite on selkeä: tulla parempaan kuntoon kuin koskaan, syödä paremmin ja ennenkaikkea VOIDA paremmin. Tästä se siis lähtee, stay tuned! 🙂

Ja nyt ennen kaikkea: nautitaan nyt tästä keskikesän juhlasta, vaikka sitten villasukat jalassa 😉

puss och kram,

Juha.