Oletko joskus naureskellut ystävällesi, joka tuo bileisiin omat sapuskansa ja syö muovipurkeistansa kun muut nauttivat grillin herkuista? Oletko joskus nakellut niskojasi, kun valmistat mutakakkua ja joku ei suostukaan syömään sitä? Ehkä ei kannattaisi, voit tahtomattasi loukata ystävääsi.
Elämäntavat ovat valinta.
Kuulun niihin ihmisiin, joille on naureskeltu niin töissä kuin bileissäkin. Olen myös se kaveri ”joka on aina jollain kuurilla”, tai keneltä voi kysellä että ”mikäs dieetti nyt on menossa, syötkö pelkkää kaalia?” Lopulta kukaan ei enää kysy lähtemään minnekään kun ”sille on se syöminen niin vaikeeta”. Loppujen lopuksi tunnen oloni aina oudoksi ja yksinäiseksi sudeksi, vaikka päinvastoin pitäisi tuntea iloa siitä, että hei, mulla on nää eväät ja nää riittää. Monissa bilekutsuissa lukee OPM, mutta harvemmissa OES (omat eväät sallitaan).
Elämäntavat ja harrastukset ovat aina oma valinta. Itse olen valinnut elää niin terveellisesti kuin pystyn. Hyvä on, käyn salilla neljästi viikosta ja punnitsen ruokaani, mutta ei se muuta minua ihmisenä minnekään. Osaan pitää hauskaa, tehdä tyhmiä juttuja ja elää täysillä. En mässytä mitä sattuu, enkä oikeastaan juo alkoholiakaan, mutta tekeekö se minusta tylsimyksen tai vaikean ihmisen? Valitettavasti monista näin on. Silloin on ehkä väärässä seurassa.
Tie on joskus yksinäinen.
Elämäntaparemontti tai ylipäänsä terveellisesti eläminen ei ole koskaan helppoa. Houkutuksia on joka puolella ja totta kai kotisohva ja sipsipussi on helpompi vaihtoehto kuin salikamojen kanssa salille lähteminen ja koko ajan broileripaketin kanssa keittiössä hääriminen. Tärkeintä on ymmärtää että olotila salin ja broilerin jälkeen verrattuna sohvaan ja sipsipussiin on lähes euforinen.
Joskus tie on yksinäinen. Meillä kaikilla ei ole ympärillämme samalla tavalla ajattelevia, tai edes samaa lajia harrastavia ihmisiä. Kenen kanssa silloin jakaa kokemuksiaan ja erityisesti kenelle kertoa kun on meneillään heikko hetki? Jos mieli tekee jäätelöä, tarvitsee ihmisen joka sanoo että, otetaanpa pari porkkanaa eikä ihmistä joka innostuu ja vie sinut lähimmälle jäätelökioskille. Se on pahin palvelus, jonka voisi tehdä.
Salilla voi käydä yksinkin, mutta tukea kaikkeen ympärillä tarvitsee. Mistä sitä sitten saa, ellei lähipiiristä löydy ketään? Itse olen löytänyt paljon muita blogeja, jotka innostavat joka kerta. Minulla on kaukana asuva ystävä, jolle liikunta on yhtä suuri intohimo, ja jolle keittiövaaka on myös paras ystävä. Näemme harvoin, mutta puhumme treenistämme sitäkin enemmän. Ja joka kerta erkanemme täynnä iloa ja virtaa!
Jos siis tunnet jonkun, jolle liikunta ja terveys on intohimo, anna hänen nauttia siitä ja kannusta parhaasi mukaan! Hän saattaa tarvita sitä kaikkein kipeimmin juuri sillä hetkellä.
Rakkautta treeniin- ja ystäviin 🙂