Oletko kuullut sanottavan että treenaaminen kiireen keskellä on vain ajankäytöstä kiinni. Kun on menoja sinne ja tänne ja työpäivät tuppaavat aina venymään, on helppo mennä sanomaan että joku ei vaan osaa käyttää aikaansa oikein. Kyllähän treenille nyt aina joku tunti jostakin välistä löytyy! No, itse olen sen nyt kokenut: Ei löydy.

Omassa elämässä oli vaihe, jossa uusi työ ja uudet kuviot vetivät niin mehut loppuun, ettei illalla oikeasti jaksanutkaan treenata. Se oli minulle uusi tunne. Flunssa meinasi pukata päälle, koko ajan vilutti ja arki tuntui pelkältä selviytymystaistelulta. Siihen päälle vielä morkkis siitä, että urheilu jäi taka-alalle, ja avot: syöksykierre oli valmis. Kerran yritin jäädä työpäivän jälkeen treenaamaan ja totesin että voimat ovat kadonneet. Siinä kohtaa keho tarvitsikin lepoa, ei urheilua jo kierroksilla olleeseen kehoon.

Nukuin viikon verran yli 10 tuntisia yöunia ja pikku hiljaa kehon tottuessa uuteen elämänrytmiin, se alkoi myös toimia normaalisti. Työpäivän jälkeen ei tehnytkään enää mieli mennä suoraan sänkyyn, vaan tarmoa oli vielä jäljellä. Vapaapäivät eivät menneet enää sohvan pohjalla, vaan mieli teki salille. Muisti jälleen syödä normaalisti ja alkoi pitää huolta, että ylipäänsä saa tarpeeksi kaloreita kehoonsa. Viikon verran kun elää pelkillä välipaloilla, tietää että keho tarvitsee ihan oikeaa ruokaa.

Kiire, stressi ja elämäntilanteet eivät siis todellakaan ole mitään tekosyitä treenaamattomuudelle. Meille kaikille tulee jaksoja, joissa sali tai lenkkipolku ei auta eteenpäin, päinvastoin. Tärkeintä tuollaisessa vaiheessa lienee hallita elämää niiltä osin kuin kykenee. Muistaa syödä terveellisesti ja levätä tarpeeksi. Näin ollen palatessaan jälleen treenaamaan, keho on valmis uuteen rääkkiin ja kehitykseen.

Pidemmän päälle kiire ja jatkuva stressihän eivät tee kenellekään hyvää. Jos elämänhallinta alkaa selkeäsi lipua käsistä jatkuvan kiireen tai stressaavien tilanteiden vuoksi, olisi syytä miettiä, miten elämäänsä pystyisi muokkaamaan parempaan suuntaan. Oma aika on myös tärkeää, ja ainakin minun psyykkeelle urheilu vieläkin tärkeämpää. Kiireemmässä vaiheessa 1-2 salikertaa viikossa riittää ylläpitämään lihasmassaa ja silloin pitää myös ymmärtää, että tiheämpitahtinen tavoitteellinen treeni saa juuri sillä hetkellä odottaa. Joskus ei ehdi salille kertaakaan, ja tällöin pitää ajatella että keho tarvitsee myös lepoa välillä.

Jos siis stressaa, älä koe huonoa omaatuntoa treenin vähyydestä. Anna kehosi levätä ja palaa treenin pariin heti kun huomaat kehosi voimien jälleen parantuvan. Silloin treenistä saa myös enemmän irti ja mieli salireissun jälkeen on tuplasti parempi.

Stressitöntä joulunodotusta kaikille! 🙂